Ihminen on osa kaiken elollisen verkkoa. Kudelmaa, jossa jokaisella osalla on oma merkityksensä. Tämä verkko, maapallon elonkirjo, häviää hälyttävää tahtia. Samaan aikaan ihmisen toiminta lämmittää ilmastoa tavalla, joka uhkaa sulattaa kokonaisia mantereita ja peittää miljoonakaupunkeja veden alle. Kuivuus ja kuumuus lietsovat metsäpaloja, joiden ekologinen ja inhimillinen hinta on mittaamaton. Ihmisestä on tullut kuvainnollinen asteroidi, joka muuttaa planeettamme elinoloja ennennäkemättömällä vauhdilla.
Ihmiskunta on vastannut kriisiin etsimällä keinoja, joilla hävityksen kierre voitaisiin katkaista. Tunnetuimpia vastauksena kriisiin ovat YK:n vuonna 2015 laatimat kestävän kehityksen tavoitteet, jotka suuntaavat jo monen yrityksen ja yhteisön työtä. Yhteinen maali on asetettu. Sitä kohti ei ole kuitenkaan liikuttu tarpeeksi nopeasti.
Vauhtia kirittävät nyt suomalaiset yliopistot, jotka julkaisivat marraskuun lopulla yhteiset kestävän kehityksen ja vastuullisuuden teesinsä. Nämä 12 teesiä asettavat akateemiselle yhteisölle vaativan tavoitteen: olla itse se muutos, jonka tahdomme yhteiskunnassa nähdä. Kyseessä ei olisi ensimmäinen kerta, kun opetus, tutkimus ja yhteistyö ovat mullistaneet todellisuutemme.
Tutkimus on turvaverkko
Tieteellisen läpimurron odotus on kenties harvoin yhtä käsin kosketeltavaa kuin nyt, joulukuussa 2020. Maskien takana ja etäyhteyksien päässä odotamme kuumeisesti rokotetta, joka auttaisi meitä suojautumaan vaaralliselta virukselta.
Pitkäjänteisen tutkimuksen hedelmät ovat tulleet näkyviksi koronapandemian myötä. Kuluvan vuoden aikana olemme saaneet tuntea, kuinka riippuvaisia olemme esimerkiksi lääketieteen, talouden, viestinnän, biodiversiteetin ja logistiikan osaamisesta. Laaja-alainen tutkimus toimii turvaverkkonamme, kun yllättäviä haasteita ilmenee.
Tutkimuksella on keskeinen rooli myös kriisien torjunnassa. Tutkimus on varoittanut meitä paitsi ilmaston lämpenemisestä myös biodiversiteetin häviämisestä ja koronan kaltaisista pandemioista – emme vain ole riittävästi kuunnelleet näitä viestejä.
Tulevaisuudessa meidän kannattaa nojata tutkimukseen nykyistä vahvemmin, kun pohdimme, kuinka vältämme uuden pandemian tai kuinka teemme Suomesta hiilineutraalin vuoteen 2035 mennessä. Yliopistojen täytyy myös itse tarttua mahdollisuuksiin saattaa tieto kaikkien ulottuville, maailman parhaaksi. Erityisen tärkeää on lisätä ymmärrystä kriisien keskinäisriippuvuuksista, kuten elonkirjon vähenemisen ja ilmastonmuutoksen kytkeytymisestä toisiinsa.
Muutoksen siemen itää jokaisessa opiskelijassa
Koulutuksella on voima muuttaa paitsi yksittäisen ihmisen elämä myös kokonainen yhteiskunta. Siksi onkin oleellista, että jokainen yliopistosta valmistunut asiantuntija ymmärtää vastuunsa kestävyyden ja vastuullisuuden edistämisessä. Yliopistojen tulee varustaa heidät tarvittavilla tiedoilla ja taidoilla – mutta myös rohkeudella toimia ja uskolla siihen, että juuri minun teoillani voi olla käänteentekevä vaikutus.
Vuonna 2019 Suomessa suoritettiin kaikkiaan noin 31 700 yliopistotutkintoa. Jokainen näistä opiskelijoista ansaitsee ymmärtää, kuinka käsillä olevat kriisit liittyvät heidän alaansa ja tulevaisuuteensa. Jos jokainen heistä saa myös innostuksen toimia, meillä on kasassa todella suuri muutoksentekijöiden joukko.
Emme voi silti odottaa, että tulevat sukupolvet ratkaisevat akuutit kriisit. Yliopistojen vastuulla on tarjota myös työelämässä oleville asiantuntijoille taitoja, joilla he voivat edistää oikeudenmukaista siirtymää. Kun tuorein tutkimustieto kulkeutuu entistä paremmin työpaikoille, sitä voidaan käyttää uusilla, kekseliäillä tavoilla maailman parhaaksi.
Rohkea, monimuotoinen yhteisö on voimavaramme
Tekoja vaaditaan myös omassa yliopistoarjessamme. Tarvittavat toimet sisältävät eittämättä haastavia ja jopa kipeitä kysymyksiä: Kuinka sovitamme yhteen kansainvälisen yhteistyön ja ilmastotavoitteet? Rohkenemmeko katsoa tarpeellisella rehellisyydellä tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyviä epäkohtia omassa yhteisössämme?
Yhteiset teesit kannustavat meitä tähän työhön. Korkeakouluilla on myös uskomaton sisäinen voimavara – rohkeiden opiskelijoiden moninainen joukko sekä upea, monimuotoinen ja taitava henkilöstö. Hämmästyn päivittäin yliopistoyhteisön osaamisesta, ajattelun laaja-alaisuudesta ja tahdosta luoda parempaa maailmaa. Iloitsen, että uteliaisuus ja pyrkimys syvempään ymmärrykseen ovat voimavaramme.
On selvää, että nyt lanseerattujen teesien toteuttaminen vie aikaa ja resursseja. Monien käyttäytymismallien on muututtava ja moni asia on määriteltävä uudelleen. On kuitenkin muistettava, että tekomme kestävämmän maailman puolesta eivät ole vain luopumista vanhasta vaan uuden rakentamista. Emme kurjista vaan mahdollistamme. Kannamme vastuumme ympäristöstä ja siitä, että ketään ei jätetä.
Olemme nyt käännekohdassa. Kykymme tutkia, oppia, innostua ja luoda uutta ovat kenties tarpeellisempia kuin koskaan aikaisemmin.
Kirjoittaja on kestävän kehityksen ja vastuullisuuden erityisasiantuntija Helsingin yliopistossa sekä Unifin teesit laatineen työryhmän jäsen.
Kuva: Veikko Somerpuro