Kannanotto
Yliopistojen antaman koulutuksen ja tutkimuksen turvaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa
Maakuntalain, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain sekä niihin liittyvien lakien säätämisessä ja käydyissä keskusteluissa ei ole vielä riittävästi otettu huomioon yliopistojen asemaa.
Suuri osa uudistuksen säästötavoitteista riippuu koulutetun henkilöstön kyvystä toteuttaa uudistusta tehokkaasti. Uudistus edellyttää muutoksia niin perus- kuin täydennyskoulutuksen rakenteisiin ja määrään. Koulutuksen tulee perustua korkeatasoiseen tutkimukseen. Sote-uudistus tarjoaa myös mahdollisuuden tutkimuksen keinoin seurata ja kehittää järjestelmää.
Nykyisin voimassa olevat lait ja asetukset eivät anna koulutuksen ja tutkimuksen uudistamiselle riittävää pohjaa. Uusi lainsäädäntö ei näin ollen voi rakentua pelkästään nykyiselle säädöspohjalle. Yliopistojen asema tulee turvata lainsäädännössä niin, että se toteutuu yhtenäisesti koko maassa. Yliopistojen edustus tulee turvata maakuntavaltuustossa, -hallituksessa sekä toimeenpanevissa lautakunnissa ja toimikunnissa. Maakuntiin ei tule rakentaa yliopistojen kanssa päällekkäistä koulutuksesta ja tutkimuksesta vastaavaa hallintoa.
Maakunnat ja yliopistot ovat molemmat valtion rahoittamia toimintoja. Siksi on tutkittava mahdollisuudet maakuntien ja yliopistojen yhteistyön parantamiseksi organisaatioiden rajoja madaltamalla tai poistamalla. Yliopistojen kliinisestä koulutuksesta vastaava henkilöstö on toiminut sairaanhoitopiirien sivuviroissa. Uudistuksessa on edelleen turvattava mahdollisuus toimia samaan aikaan yliopiston ja palvelujärjestelmän tehtävässä esimerkiksi rinnakkaisvirkajärjestelmän kautta.
Lainsäädännöllä tulee mahdollistaa erityisvastuualueiden muiden maakuntien edellytykset osallistua yhdessä yliopistomaakuntien kanssa koulutuksen ja tutkimuksen toteuttamiseen. Lainsäädännöllä tulee edellyttää myös valinnanvapauden piirissä olevien toimijoiden osallistuminen koulutukseen ja tutkimukseen.
Koulutuksen ja tutkimuksen rahoitus tulee ratkaista valtakunnallisesti pysyvin säädöksin. Nykytilanteessa sairaanhoitopiirit ovat joutuneet kattamaan liian suuren osan opetus- ja tutkimustoiminnan kustannuksista palvelujen rahoituksen kautta. Se ei ole kuitenkaan enää mahdollista tulevassa kapitaatiopohjaisessa rahoitusmallissa. Siksi koulutuksen erityisvaltionosuus- sekä valtion tutkimusrahoitus on palautettava alkuperäiselle tasolleen. Sosiaalihuollon sekä moniammatillisen tutkimuksen ja koulutuksen vaatimat resurssit tulee turvata erillisellä rahoituksella.
Helsingissä 2. helmikuuta 2017
Lääketieteellisten tiedekuntien dekaanit ja johtajat
Pentti Huovinen, Turun yliopisto
Kyösti Oikarinen, Oulun yliopisto
Jukka Pelkonen, Itä-Suomen yliopisto
Risto Renkonen, Helsingin yliopisto
Tapio Visakorpi, Tampereen yliopisto