Koulutustason nosto vauhdittaa kestävää kasvua, uudistumista, innovaatioita ja hyvinvointia. Mutta mitä sen toteuttamiseksi vaaditaan, jos haluamme pitää kiinni myös koulutuksen ja osaamisen laadusta?
Suomen kannattaa investoida koulutukseen janostaa osaamistasoa seuraavalla hallituskaudella. Näin ajattelee Suomen Pankin johtokunnan neuvonantaja Meri Obstbaum. Syy on selvä: inhimillinen pääoma on tärkeä pitkän aikavälin talouskasvun ajuri. Tämän osoittaa myös empiirinen tutkimus.
– Inhimillisen pääoman vahvistumisella on ollut erittäin keskeinen merkitys Suomen historialliselle talouskasvulle, Obstbaum kertoo.
Mutta mitä termi oikeastaan tarkoittaa? Inhimillisellä pääomalla viitataan käytettävissä olevan työpanoksen määrään ja laatuun – siis osaaviin eri alojen ammattilaisiin. Suomen Pankki on nostanut sen pitkän aikavälin ennusteissaan kiinteän pääoman rinnalle toiseksi talouskasvun selittäjäksi. Inhimillistä pääomaa voidaan vahvistaa muun muassa panostamalla koulutukseen ja lisäämällä opiskelijamääriä. Investoinneilla voi odottaa olevan monia myönteisiä vaikutuksia yhteiskuntaan. Yritykset saavat taitavaa työvoimaa, ja innovoinnin edellytykset paranevat. On esimerkiksi havaittu, että keksimisen todennäköisyys kasvaa voimakkaasti koulutustason noustessa – loikka eteenpäin näkyy etenkin maisterin- ja tohtorintutkintojen kohdalla. Lisäksi koulutus tuottaa monia hyötyjä yksilölle.
– Tiedämme, että koulutus korreloi vahvasti työmarkkinamenestyksen ja erilaisten hyvinvoinnin mittareiden kanssa, Obstbaum kuvailee.
Korkeasti koulutetut työllistyvät: esimerkiksi maisterin tutkinnon suorittaneista 88 prosenttia on työllistynyt vuosi valmistumisen jälkeen, ja esimerkiksi tohtoreista alle neljä prosenttia on työttömänä vuosi valmistumisesta.
Toimeen kannattaa tarttua ripeästi
Tällä hetkellä Suomen tilanne inhimillisen pääoman osalta on huolestuttava. Väestö vanhenee nopeasti, ja työikäisten määrä laski 2010-luvulta lähtien aina viime vuosiin asti, Obstbaum luettelee. Samaan aikaan OECD-tilastot näyttävät, että korkeakoulutettujen osuus Suomen 25–34-vuotiaista on tippunut kauas keskiarvon alapuolelle 38 prosenttiin, kun taas Ruotsi, Norja ja Tanska kipuavat yli 50 prosenttiin.
– Olemme muista Pohjoismaista ihan hirveästi jäljessä.
Tämä on vaarallinen tie, koska Suomen kaltainen pieni maa ei pysty kilpailemaan luonnonvaroilla tai tuotantomäärillä. Valttimme on osaaminen, ja siksi koulutustasoa on nyt tärkeää nostaa. Jos mitään ei tehdä, inhimillinen pääoma alkaa supistua 2040-luvulla ja talouskasvu voi kääntyä jopa negatiiviseksi, Suomen Pankin ennusteet osoittavat.
Aliedustetut ryhmät mukaan korkeakoulutukseen
Miten koulutustason nostaminen sitten käytännössä onnistuu? Yliopistot ovat jo ryhtyneet useisiin toimiin sen edistämiseksi, kertoo Jyväskylän yliopiston koulutuksesta vastaava vararehtori Marja-Leena Laakso. Tutkintomäärät ovat kasvaneet yliopistoissa viimeisen 10 vuoden aikana noin 22 prosenttia, ja aloituspaikkojen määrä yliopistoissa on kasvanut lähes 7 000 paikalla 2020-luvulla. Pelkkiä tutkintomääriä ei kuitenkaan kannata tuijottaa, koska ne eivät yksin varmista osaamisen laatua.
– Meidän täytyy pitää kirkkaana mielessä, mitä ongelmaa olemme ratkaisemassa, Laakso sanoo.
Ensinnäkin on tärkeää hahmottaa, mistä uusia korkeakouluopiskelijoita saadaan. Kiinnostusta opintoihin on etenkin tuoreilla ylioppilailla: heistä 86 prosenttia halusi kuluvana vuonna korkeakouluun, mutta vain 46 prosenttia pääsi sisään. Yliopisto on uusille ylioppilaille selvästi ensisijainen koulutusväylä: lähes puolet ylioppilaista hakee vain yliopistoon. Toisaalta jatkokoulutukseen pitäisi innostaa myös ammattikoululaisia – heistä ainoastaan 4 400 tavoitteli korkeakoulupaikkaa.
Maahanmuuttotaustaiset henkilöt ovat aliedustettuina korkeakoulutuksessa. Laakson mielestä tarvitaan eri sektorien yhteistyötä, jotta korkeakoulutus saadaan paremmin heidän ulottuvilleen. Esimerkiksi Jyväskylän yliopistolla on jo uudet S2-hakijoille perustetut väylät, joiden kautta voi hakea sosiaalityön, varhaiskasvatuksen tai luokanopettajan opintoihin. Tarkoitus on edistää suomea toisena kielenä puhuvien hakijoiden yhdenvertaisuutta ja sitä, että maahanmuuttotaustaisia opiskelijoita valmistuu asiantuntijoiksi keskeisille yhteiskunnan aloille. Käytössä ovat samat valintaperusteet ja -tavat kuin muissakin hakuväylissä.
Avainasemassa sujuvat siirtymät toisen asteen jälkeen
Oleellista on, että nuori ei jää tyhjän päälle tavoitellessaan unelmapaikkaa suositulta alalta tai puntaroidessaan, mitä haluaisi tehdä. Ratkaisuja tähän on jo tarjolla: esimerkiksi kurkistuskursseja, avoimen väylän opintoja ja elokuussa kokeiluun otettu uusi opintoseteli. Tärkeää on myös varmistaa edellytykset opinnoissa pärjäämiseen – tällä hetkellä 44 prosentilla korkeakouluopiskelijoista on korkeintaan tyydyttävät geneeriset taidot, joihin kuuluvat muun muassa ongelmanratkaisu ja kyky käyttää kieltä. Haasteita taidoissa ilmenee etenkin opintojen alussa ja ammattikorkeakouluissa. Laakson mukaan apua voisi tuoda eurooppalaisen EQF5-tason lyhyttutkinto. Siinä opiskelija suorittaisi heti toisen asteen jälkeen esimerkiksi 60 opintopisteen verran haluamansa tieteenalan opintoja ja kehittäisi yleisiä opiskelutaitoja. Suoritukset voisi sitten sisällyttää kandidaatin opintoihin.
– Tällainen lyhyttutkinto voisi olla yksi ratkaisu akateemisten valmiuksien kasvattamiseen samalla, kun se kuljettaisi opiskelijaa kohti laajempaa korkeakoulututkintoa, Laakso kertoo.
Yliopistot kehittävät toimintaansa vastuullisesti ja monipuolisesti vastatakseen monimuotoistuvan opiskelijajoukon tarpeisiin. Avainasemassa on opettajien pedagogisen- ja ohjausosaamisen vahvistaminen, jotta akateemisia valmiuksia ja opiskelukykyä voidaan tukea sekä löytää ratkaisuja yksilöllisiin opiskelujärjestelyihin.
Tärkeää on myös edistää kulttuuri- ja kielitietoista pedagogiikkaa. Se tukee suomenkielisten ja kansainvälisten opiskelijoiden oppimista sekä koulutuksen saavutettavuutta. Keskeisessä roolissa ovat lisäksi yliopistojen asiantuntijat, jotka kehittävät jatkuvasti opiskelijoiden hyvinvointia tukevia palveluita. Kaikissa näissä asioissa yliopistot yhdistävät voimansa ja oppivat toistensa käytännöistä.
– Olemme valmiita tekemään paljon suomalaisen yhteiskunnan ja nuorten ikäluokkien hyväksi.
Talous nousuun tutuilla konsteilla
Päättäjiltä Laakso toivoo vastuullisia, kestäviä ja pitkäjänteisiä ratkaisuja. Resursseja olisi tärkeää suunnata siten, että korkeakoulutus saadaan tuotua yhä useampien ulottuville. Jotta se onnistuu laadusta tinkimättä, yliopistojen perusrahoitusta on tärkeää kasvattaa suhteessa opiskelijamääriin.
– Että ei lähdetä tekemään lyhytjänteisiä säästöjä tavalla, joka vie kestävältä kasvulta siivet eikä lopulta edistä tavoitetta kasvattaa maamme todellista osaamispääomaa.
Obstbaum puolestaan muistuttaa, että Suomi mainitaan usein esimerkkinä maasta, joka nousi 1900-luvulla agraariyhteiskunnasta kehittyneimpien teollisuusmaiden joukkoon – inhimillisen pääomansa turvin. Nyt kuulee välillä puhuttavan, että talouskasvun haasteita ei ratkota vanhoilla resepteillä.
– Päinvastoin meidän pitäisi tehdä juuri se mitä silloin aiemminkin teimme. Satsattaisiin määrätietoisesti osaamisen parantamiseen ja innovaatioiden kehittämiseen, Obstbaum kiteyttää.
Lisätietoja:
Marja-Leena Laakso, vararehtori, Jyväskylän yliopisto, p. 040 8054024
Heidi Rättyä, korkeakoulupolitiikan asiantuntija, Unifi, p. 044 024 0413
Teksti: Anna Humalamäki