Koulutuksen laadusta on käyty vilkasta julkista keskustelua Helsingin Sanomien 18.8.2026 julkaiseman kolumnin tiimoilta. HS:n kolumnissa ”Suomen kehnot korkeakouluopinnot eivät ole maksun arvoisia” toimittaja argumentoi, että suomalaisen korkeakoulutuksen laatu on niin matala, että yksilön ei ole kannattavaa maksaa siitä. Koulutuksen maksullisuus tai maksuttomuus on oma laaja yhteiskuntapoliittinen kysymyksensä, jota ei ole mielekästä linkittää koulutuksen laatuun.
Väitteensä koulutuksen heikosta laadusta toimittaja pohjaa omiin kokemuksiinsa opiskelusta suomalaisissa ja ulkomaisissa yliopistoissa. Oppijan kokemus on kuitenkin vain yksi tapa tarkastella laatua. Yksittäisen opiskelijan kokemusta ei myöskään kannata yleistää koskemaan laajempaa ryhmää ilman kattavia perusteluita.
Vuosittaisesta laajasta kandidaatin tutkinnon suorittaneilta kerättävästä palautekyselystä selviää, että valtaosa opiskelijoista ei jaa toimittajan kokemusta koulutuksen laadusta.
Valtaosa kandipalautteeseen vastaajista on tyytyväisiä opintoihinsa, ohjaukseen ja saamaansa apuun.
Käytetyt pedagogiset menetelmät eivät aina miellytä kaikkia, ja opiskelijoiden omat tavoitteet ja lähestymistavat oppimiseen vaikuttavat koettuun oppimisympäristöön. Vaihtelua opetuksen laadussa varmasti on kansallisesti, mutta silti kyselyjen perusteella selvä enemmistö on tyytyväisiä opintojen laatuun.
Yliopistot ovat sitoutuneet kehittämään pedagogisia ratkaisuja ja henkilöstön osaamista jatkuvasti. Esimerkiksi yliopistopedagogiikan professuureja, pedagogista koulutusta ja tutkimukseen perustuvaa yliopisto-opetuksen kehittämistyötä on lisätty. Opiskelijapalautetta kerätään ja hyödynnetään järjestelmällisesti, ja yliopistot osallistuvat säännöllisesti ulkoiseen laadunarviointiin.
Yliopisto-opetuksen perusta ja vahvuus on se, että opetus perustuu uusimpaan tutkittuun tietoon. Opiskelijoille syntyy lukemisen, kirjoittamisen, keskustelujen ja tutkimuksellisen tarkastelun myötä myös ymmärrys siitä, miten tietoa rakennetaan kullakin tieteenalalla tutkimukseen perustuen.
Kolumnissa tuodaan esiin, että ammattikorkeakouluissa opetuksen laatuun on panostettu enemmän. Ammattikorkeakouluissa opetus on luoteeltaan usein koulumaisempaa ja käytännönläheisempää, mikä voi olla monelle sopiva tapa oppia. Yliopistoissa on ennemmin luotettu opiskelijan omaan kiinnostukseen ja oppimisen omatoimiseen edistämiseen. Tämä erottelu ei kuitenkaan vielä kerro sinänsä opetuksen laadusta, vaan on osaltaan yhteydessä opiskelijan omiin odotuksiin opintojen tavoitteista ja oppimisesta.
Kolumnissa esiin nostettu resurssipula on todellinen. Opiskelijakohtainen rahoitus on laskenut jo pitkään, ja Suomi on jäänyt jälkeen muista Pohjoismaista.
Pedagoginen kehittäminen vaatii resursseja erityisesti juuri nyt, koska opiskelijamääriä tulisi kasvattaa nuorten aikuisten koulutustason nostamiseksi.
Yliopistojen tavoitteena on laadukas ja korkeatasoinen opetus myös tulevaisuudessa.
Laura Hirsto, kasvatustieteen professori
Itä-Suomen yliopiston koulutuksesta vastaava vararehtori, Unifin koulutusvararehtoriverkoston varapuheenjohtaja