Suomen yliopistojen rehtorien neuvosto viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhliaan ja Unifi-yhdistys täyttää 10 vuotta. Mutta miten kaikki sai oikein alkunsa?
Korkeakoulujen rehtorien yhteistyö virisi ensimmäisen kerran 1950-luvulla. Sotien jälkeen tiedon määrä lisääntyi ja yleinen koulutustaso nousi, samoin yliopisto-opiskelijoiden määrä kasvoi.
Rehtorit ryhtyivät kokoontumaan vuodesta 1952 lähtien kerran tai kaksi vuodessa. Kokouksen vakinaistamista ja sihteeristön perustamista pohdittiin useaan otteeseen jo 1960-luvulta alkupuolelta lähtien, mutta heti suunnitelma ei toteutunut.
Kiinnostavaa on, että alkuaikojen vapaamuotoisissa kokoontumisissa käsitellyt asiat olivat monilta osin samankaltaisia kuin nykyäänkin: vuonna 1967 pöydällä olivat muun muassa korkeakoulujen yhteistyö ja opiskelijavalinta.
Neuvosto syntyi poliittisen myllerryksen keskellä
Lopullisen sysäyksen rehtorien neuvoston perustamiselle antoi ns. YYÄ-periaate, eli Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vaaleissa vuonna 1967 esitetty vaatimus. Sen mukaan yliopiston hallintoelimet tulisi valita vaaleilla, joissa opettajilla, virkamiehillä ja opiskelijoilla olisi yleinen ja yhtäläinen äänioikeus.
Yliopistojen johto näki ehdotuksessa ongelmia. Vaikkakin se lisäisi demokratiaa, katsottiin, että tieteellisyyden painoarvo jäisi liian vähäiseksi, jos opiskelijoilla olisi vaaleissa ehdoton enemmistö. Jotta rehtorien näkemykset saataisiin keskustelussa paremmin kuuluviin, oli ryhdyttävä toimeen.
25.8.1969 yliopistojen ja korkeakoulujen rehtorit kerääntyivätkin Helsingin yliopistoon perustamaan Suomen korkeakoulujen rehtorien neuvostoa. Perustajajäseniksi tulivat kaikki 12 yliopistotasoista korkeakoulua, ja ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Helsingin yliopiston rehtori Erkki Kivinen.
Ensimmäisen vuosikymmenensä neuvosto toimi mullistusten keskellä. Meneillään olivat muun muassa filosofisten ja yhteiskuntatieteellisten tutkintojen uudistamisprosessi, eli FYTT, sekä yliopistojen valtiollistaminen. Kun myllerrykset laantuivat, muuttui myös opetusministeriön ja yliopistojen suhde vähemmän jännitteiseksi. Ministeri ja virkamiehet alkoivat tavata neuvostoa vuosittain, ja myös vakituiset tapaamiset Suomen Akatemian kanssa käynnistyivät.
Kansainvälistymistä, kehitystä ja merkittäviä saavutuksia
1980-luvulla säännöllisiä tapaamisia alettiin järjestää esimerkiksi Professoriliiton ja Suomen ylioppilaskuntien liiton kanssa. Kansainväliset kontaktitkin vahvistuivat: Euroopan yliopistojen rehtorien konferenssin CRE:n aloitteesta järjestettiin Oulussa kesällä 1983 kokous, jossa pohdittiin pohjoismaista yhteistyötä ja jonka tuloksena aloitettiin pohjoismaiset dekaanikokoukset.
Muita 1980-luvun suuria muutoksia oli muun muassa arviointien tulo osaksi yliopistojen toimintaa tutkimuksen puolelle. Samoin tapetilla olivat kansainvälistyminen ja tietotekniikan nopea kehittyminen, joita käsiteltiin useissa tapaamisissa silloisen opetusministerin Christoffer Taxellin kanssa.
1990-luvulle tultaessa talousnäkymät synkkenivät. Haastavissa oloissa aloiteltiin yliopistojen rakenteellista kehittämistä ja jouduttiin vastaamaan valtiovarainministeriön mittaviin virkojen vähennystavoitteisiin. Rehtorien neuvosto ponnisteli osoittaakseen, että yliopistot ovat tehneet kaikkensa toiminnan tehostamiseksi eikä lisäkiristyksiin ole varaa.
Vuosikymmenen alkupuolella yliopistot siirtyivät toimintamenobudjettiin ja tulosohjaukseen. Muuttuneissa oloissa tarvittiin lisää laadunvarmistusta, joten 1980-luvulla tutkimuksen puolella käynnistynyt arviointi ulotettiin myös korkeakoulutukseen.
1990-luvulle tultaessa rehtorien neuvosto katsoi olevansa moninaisten uusien haasteiden edessä, minkä vuoksi neuvoston sihteeristöä päätettiin vahvistaa. Vuonna 1992 perustettiin päätoimiset pääsihteerin ja sihteerin tehtävät, joihin valittiin Tapio Markkanen ja Hanna Manner.
Vuosikymmenen kuluessa neuvosto asetti useita omia työryhmiä ja nimesi edustajiaan muiden tahojen työryhmiin. Myös kansainvälistymisen merkitys kasvoi. Neuvosto tekikin tutustumismatkoja muun muassa Aasiaan, Etelä-Amerikkaan ja Eurooppaan. Uusia verkostoja syntyi: vuonna 1995 perustettiin Det nordiska universitetssamarbetet (NUS), ja vuonna 2001 syntyi European University Association.
Vuosituhannen vaihteeseen sijoittui merkittävä rehtorien neuvoston saavutus, niin sanotun kuoppakorotuksen aikaansaaminen. Neuvosto onnistui korkeakoulujen kehittämislakien käsittelyn yhteydessä saamaan yliopistoille lisärahoitusta 90 miljoonaa euroa.
Unifi edistää yliopistojen yhteistyötä ja tuo esiin yhteisiä viestejä
2000-luvun alussa rehtorien neuvostossa virisi keskustelu yliopistojen taloudellisesta autonomiasta, ja päätettiin asettaa työryhmä selvittämään sen saavuttamiseksi vaadittavia toimia. Työryhmän ehdotti, että yliopistoista tehtäisiin julkisoikeudellisia yhteisöjä. Monien käänteiden jälkeen eduskunta hyväksyi vuonna 2009 uuden yliopistolain, ja yliopistot muuttuivat itsenäisiksi oikeushenkilöiksi vuoden 2010 alusta lähtien.
Uuden lain myötä rehtorien neuvosto lakkautettiin ja sen työtä jatkamaan perustettiin Unifi-yhdistys. Tänä vuonna Unifi täyttääkin neuvoston lailla pyöreitä vuosia: sen perustamisesta tuli kuluneeksi toukokuussa 2019 kymmenen vuotta.
Olemassaolonsa aikana Unifi on vaikuttanut monipuolisesti niin kotimaassa kuin kansainvälisilläkin kentillä. Yhdistys on perustehtävänsä mukaisesti pitänyt yliopistojen ääntä esillä julkisessa keskustelussa ja päätöksenteossa. Yhteistyö opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa on jatkunut vilkkaana, ja viime vuosina Unifi on ollut aktiivisesti mukana muun muassa Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030:n laatimisessa. Yhteydet tärkeisiin sidosryhmiin, kuten Suomen Akatemiaan, opiskelijoihin ja liittoihin, ovat säilyneet vahvoina, ja niiden edustajia tavataan säännöllisesti. Kansainvälinen vaikuttaminen jatkuu niin NUS:n kuin EUA:n verkostoissa, minkä lisäksi yhdistys on itsenäisesti vienyt Brysseliin suomalaisten yliopistojen keskeisiä viestejä.
Unifin johdolla ovat vuosien varrella syntyneet muun muassa Kandipalaute-järjestelmä sekä Avoimen tieteen ja datan toimenpideohjelma suomalaiselle tiedeyhteisölle. Yhdistys on myös toteuttanut laajoja hankkeita, kuten vuosien 2014–2016 rakenteellinen kehittäminen eri aloilla taiteista luonnontieteisiin. Sen johdolla on myös laadittu yliopistojen yhteinen visio vuoteen 2025 asti. Viime aikoina yhdistys on edistänyt yliopistojen yhteistyötä muun muassa digitalisaatiossa ja kestävässä kehityksessä.
Näiden tehtävien lisäksi Unifi luonnollisesti tarjoaa rehtoreille tänäkin päivänä yhteisen keskustelufoorumin – sellaisen, jolle nähtiin tarvetta jo 50 vuotta sitten!
Lähteet: Markkanen, Tapio (2009) Läpileikkaus. Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston 40-vuotishistoriikki.
Tiivistelmä: Anna Humalamäki
Katsaus historiaan: Unifin hallitukset 2009–2019
2009
Matti Uusitupa, puheenjohtaja (Kuopion yliopisto)
Gustav Djupsjöbacka (Sibelius-Akatemia)
Lauri Lajunen (Oulun yliopisto)
Matti Pursula (Teknillinen korkeakoulu)
Tapio Reponen (Turun kauppakorkeakoulu)
Marianne Stenius (Svenska handelshögskolan)
Krista Varantola (Tampereen yliopisto)
2010
Lauri Lajunen, puheenjohtaja (Oulun yliopisto)
Kaija Holli (Tampereen yliopisto)
Heikki Mannila (Aalto-yliopisto)
Perttu Vartiainen (Itä-Suomen yliopisto)
Thomas Wilhelmsson (Helsingin yliopisto)
Keijo Virtanen (Turun yliopisto)
Paula Tuovinen (Teatterikorkeakoulu)
2012
Kaija Holli, puheenjohtaja (Tampere)
Jorma Mattinen (Åbo Akademi)
Tuula Teeri (Aalto-yliopisto)
Perttu Vartiainen (Itä-Suomen yliopisto)
Thomas Wilhelmsson (Helsingin yliopisto)
Mauri Ylä-Kotola (Lapin yliopisto)
2014
Kalervo Väänänen, puheenjohtaja (Turun yliopisto)
Jukka Kola (Helsingin yliopisto)
Matti Manninen (Jyväskylän yliopisto)
Tuula Teeri (Aalto-yliopisto)
Mauri Ylä-Kotola (Lapin yliopisto)
2016
Jouko Niinimäki, puheenjohtaja (Oulun yliopisto)
Kalervo Väänänen (Turun yliopisto)
Matti Manninen (Jyväskylän yliopisto)
Jukka Kola (Helsingin yliopisto)
Anneli Pauli (Lappeenrannan teknillinen yliopisto) (2/2016 asti)
Liisa Laakso (Tampereen yliopisto) (4/2016 alkaen)
2018
Jukka Mönkkönen, puheenjohtaja (Itä-Suomen yliopisto)
Ilkka Niemelä (Aalto-yliopisto)
Karen Spens (Svenska handelshögskolan)
Jari Kuusisto (Vaasan yliopisto)
Liisa Laakso (Tampereen yliopisto) (12/2018 asti)
Keijo Hämäläinen (Jyväskylän yliopisto) (1/2019 alkaen)