Syyslukukausi on käynnistynyt korkeakouluissa tilanteessa, jossa keväällä sprintiksi ajateltu kisailu Covid-19-vastuksen kanssa on muuttunut pitkän matkan polkujuoksuksi ennakoimattomissa sääolosuhteissa. Etenemme maastossa, jossa vastaan tulee yllättäviä kuoppia ja kantoja eikä kuormittavan taipaleen aikana tiedä, milloin koettelemus on ohi, miten kaukana maalista ollaan tai onko juoksu joskus päättymässä.
Toki kuten juoksussa vaihtelevilla poluilla metsämaisemassa, on koronankin myötä todistettu myös toiveikkaita näköaloja, uudistuksia, jotka olisivat antaneet odottaa itseään ilman tätä ulkoista pakkoa. Näistä voi mainita muun muassa yliopistoyhteisöissä syntyneen vahvan tahtotilan selkeyttää ja virtaviivaistaa valintamenettelyitämme.
Viime kevään ja kesän kokemuksemme, jotka kiteytyvät CSC:n toteuttamassa poikkeusajan analyysissä, puhuvat yksikantaan sen puolesta, että näin emme voi enää jatkaa. Emme, vaikka korona joskus hellittäisikin otettaan.
Se, että meillä todistusvalintojen ja avointen väylien lisäksi on yli 300 valintakoetta ei ole hakijoiden, ei henkilöstömme ajankäytön eikä mitä todennäköisimmin myöskään valmistuvien tutkintojen laadukkuuden näkökulmasta mielekästä eikä perusteltua. Tämän olemme aiemminkin tiedostaneet, mutta korona toi valintakoekokonaisuuden mittasuhteet ja inhimillisen työn määrän aivan uudella tavalla näkyviin.
Muita seikkoja, jotka koronan myötä ovat voimistuneet, ovat tietoisuuden lisääntyminen siitä, millaisen oppimisen äärellä fyysinen läsnäolo vahvimmin tuo lisäarvoa ja miten nuo arvokkaat kohtaamisen hetket on pedagogisesti mielekkäintä hyödyntää. Poikkeuksellinen aika auttoi myös kirkastamaan ohjauksellisen otteen arvoa opettavan otteen rinnalla tai sen sijaan sekä osoitti miten arvokasta ja korvaamatonta kollegiaalinen tuki on arjen työssä.
Opiskeluyhteisöllä iso merkitys hyvinvoinnille ja mielenterveydelle
Olemme nyt uuden normaalin äärellä aloittamassa uutta lukuvuotta. Maanantaina tulivat ensimmäiset opiskelijat tänne Jyväskylän kampukselle, ja tuntui toiveikkaalta nähdä tuttuja haalariasuisia tutoreita ryhmiensä kanssa vastuullisesti seisomassa tai kulkemassa turvavälejä kunnioittaen.
Toivottavasti fyysinen läsnäolo ja kohtaamiset olisivat jatkossakin mahdollisia ja samalla turvallisia. Uskon meidän kaikkien yliopistoyhteisön jäsenten jakavan tämän toiveen. Me tiedämme, että terveysturvallisuus on lähtökohta opiskeluarjen käynnistyessä, mutta tiedämme myös miten perustavalla tavalla opiskelijoiden hyvinvointia, mielenterveyttä ja opintojen sujumista tukee sosiaalinen yhdessäolo, tunne kuulumisesta joukkoon ja kiinnittymisestä opiskelija- ja yliopistoyhteisöön.
Mietin tätä myös, kun kesällä tapasin rakasta opiskeluajan ystävääni ja suunnittelimme jälleen uutta kurssitapaamista. Opintojen aikana luettu ja kuunneltu tieto ja oppi olivat merkityksellisiä, mutta niiden pureskelussa ja sisäistämisessä sekä ennen kaikkea oman asiantuntijaidentiteetin kypsymisessä opiskelutovereilla ja -yhteisöllä oli ratkaisevin vaikutus. Sen lisäksi, että nuo vuodet tuottivat elinikäisiä ystävyyssuhteita.
Kohtuullisen työajan pelisäännöt tarpeen kuormituksen jälkeen
Entä sitten opettajat, tutkijat ja yliopistoyhteisön henkilöstö? Aivan liian monelta olen kuullut, että poikkeuksellisen kevään jäljiltä palautuminen käynnistyi hitaasti eikä elimistö ehtinyt loman aikana täysin vapautua tietynlaisesta suoritustilasta. Osa on ilmaissut olevansa jo nyt loman tarpeessa. Miten selviämme tästä haasteesta?
Itse tiedostin, että oli voimaannuttavaa, kun elokuussa lähes viiden kuukauden tauon jälkeen sai tavata, vaikkei toki halata, omia työkavereitaan ja kollegoitaan. Arvelen koronan vahvistaneen ymmärrystä siitä, että satunnaisilla kohtaamisilla, ohimennen vaihdetuilla ajatuksilla ja jopa hymyillä ja ilmeiden näkemisellä on merkityksensä.
Niiden lisäksi tarvitsemme kollegiaalista tukea, jotta osaamme ja uskallamme priorisoida ja tunnistaa hankkeet ja kehittämistoimet, jotka voivat odottaa. Viime kevään etätyökuorman ja siitä tehtyjen selvitysten perusteella tarpeen ovat myös kohtuullisen työajan pelisäännöt, jotka turvaavat, että koronan lisäksi ehkäisemme työuupumusta ja edistämme kestävää ja hyvinvoivaa työelämää yliopistoissa.
Voidaan hyvin ja pidetään huoli toinen toisistamme! Valoisaa uutta lukuvuotta!
Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston koulutuksesta vastaava vararehtori.
Kuva: Sari Muhonen