Vuoden alussa tuli voimaan valtion tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoitusta vuosina 2024–2030 määrittävä uusi rahoituslaki. Lain toimeenpano tarkoittaa käytännössä, että valtio budjetoi TKI-toimintaan vuodesta 2024 alkaen aina vuoteen 2030 joka vuosi noin 260 milj. euroa enemmän kuin edellisenä vuotena. Tavoitteena on suomalaisten yritysten tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantaminen, hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan vahvistaminen sekä uusien ratkaisujen tuottaminen yhteiskunnallisiin haasteisiin. Lain jatkuvan toimeenpanon ehtona on, että yksityisen sektorin TKI-investoinnit kasvavat samassa suhteessa julkisiin investointeihin nähden.
Laki velvoittaa valtioneuvoston hyväksymään kerran vaalikaudessa kehyskautta pidemmän TKI-rahoituksen käyttöä koskevan suunnitelman. Parlamentaarinen TKI-työryhmä julkisti ensimmäisen monivuotisen suunnitelman 1.3.2023. Suunnitelma on mielestämme erinomainen, mutta sen onnistunut toteuttaminen edellyttää tulevalta hallitukselta määrätietoista keskittymistä seuraaviin asioihin.
Korkealaatuinen TKI-toiminta edellyttää osaavia ihmisiä. Suomessa on jo nyt OECD-maiden suurin vajaus korkeakoulutetusta työvoimasta. Osaajapulaan vastaamiseksi Suomi on asettanut tavoitteekseen, että vuoteen 2030 mennessä vähintään 50 % ikäluokasta suorittaa korkeakoulututkinnon. Parlamentaarinen TKI-työryhmä arvioi, että nykyisten koulutusmäärien päälle tarvitaan vuosien 2024-2030 aikana joka vuosi 9000 uutta TKI-työtä tekevää henkilöä, joista valtaosa on saanut maisteritasoisen koulutuksen ja 2000 tohtorikoulutuksen. Tällainen kehitys tarkoittaisi merkittäviä opiskelijamäärien lisäyksiä erityisesti yliopistoihin, koska uuden maisterin koulutus kestää 5 vuotta ja tohtorin 4 vuotta.
Opetus- ja kulttuuriministeriön arvion mukaan tämä kasvu-ura edellyttää vähintään 350 miljoonan euron korotusta korkeakoulujen vuosittaiseen perusrahoitukseen. Tämä on minimitaso, koska tälläkin panostuksella saavutetaan vasta viime vuosikymmenen alun rahoitustaso.
Määrän lisäys ei saa johtaa laadun hiipumiseen. TKI-lain kunnianhimoiset tavoitteet edellyttävät, että TKI-toiminnan täytyy olla huippuluokkaa kansainvälisessä vertailussa. Tämä edellyttää yliopistojen perusrahoituksen lisäämisen lisäksi perustutkimukseen jaettavan rahoituksen kasvattamista. Suomen Akatemialla on keskeinen rooli pitkäjänteisen ja systemaattisen perustutkimuksen rahoittajana. Business Finlandin innovaatiorahoituksen painopiste tulee palauttaa sen alkuperäiseen tarkoitukseen, eli yliopistojen ja yritysten laaja-alaiseen yhteistyöhön.
Tavoiteltu yksityisten TKI-investointien kasvuvauhti on niin merkittävä, että sitä ei voida uskottavasti tavoitella vain kotimaisin voimin. Tästä syystä on välttämätöntä, että Suomeen muodostuu kansainvälisen koko- ja laatuluokan osaamis- ja yhteistyökeskittymiä, jotka houkuttelevat myös ulkomaalaisia ja kansainvälisiä yrityksiä sijoittamaan TKI-toimintojaan Suomeen. Näiden keskittymien on oltava laadukkaampia, vahvempia ja houkuttelevampia kuin kilpailevat T&K-ympäristöt muualla Pohjois-Euroopassa.
TKI-rahoituksen monivuotinen suunnitelma toteaa aivan oikein, että ”julkisen rahoituksen vaikutus on suurin, kun se kohdistetaan perustutkimukseen ja siihen pohjautuvaan korkeakoulutukseen”. Siksi pidämme perusteltuna, että tuleva hallitus valitsee pitkäjänteisen tutkimuksen ja korkeakoulujen perusrahoituksen turvaamisen strategiseksi painopistealueekseen. Katsomme, että vain uutta luovalla perustutkimuksella ja siihen perustuvalla korkeimmalla opetuksella voidaan tuottaa sellaisia mullistavia ideoita, elinkeinoelämää, yritystoimintaa ja koko yhteiskuntaa uudistavaa osaamista, joka voi kääntää suomalaisten hyvinvoinnin uuteen kestävään kasvuun.
Suomen yliopistojen hallitusten puheenjohtajat: Niklas Bruun (Helsingin yliopisto), Juhani Damski (Oulun yliopisto), Jorma Eloranta (Tampereen yliopisto), Eero Holstila (Taideyliopisto), Teresa Kemppi-Vasama (Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto), Mari Kiviniemi (Vaasan yliopisto), Antti Koivula (Jyväskylän yliopisto), Mikko Kosonen (Aalto-yliopisto), Hannele Niemi (Lapin yliopisto), Lea Ryynänen-Karjalainen (Itä-Suomen yliopisto), Ritva Viljanen (Turun yliopisto), Christoph Vitzthum (Svenska Handelshögskolan), Dag Wallgren (Åbo Akademi)