Mitä annettavaa taiteella on ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, hoivatyöhön tai organisaation johtamiseen? Paljonkin, jos kysytään Taideyliopiston rehtorilta Jari Perkiömäeltä. Vuosien varrella hän on pohtinut taiteen ja muiden elämänalueiden erillisyyteen liittyvää problematiikkaa, ensin ammattimaisena jazzmuusikkona ja nyt akateemisen yhteisön johtajana.
Selväksi on käynyt, että taiteellinen toiminta ei ole oma kuplansa vaan tiiviisti kosketuksissa koko ihmiskuntaan. Niinpä on innostavaa pohtia, minkälaisia mahdollisuuksia vuorovaikutukseen sisältyy.
– Minua kiinnostavat kaikki uudet tavat, joilla taide ja muu yhteiskunta voivat kohdata, Perkiömäki kertoo.
Ajatus taiteen ja maailman välisestä suhteesta nousee keskiöön Taideyliopiston uudessa strategiassa, jota on valmisteltu vuoden 2019 kuluessa. Strategian ytimessä on idea taiteellisen ajattelun laajentamisesta koko yhteiskuntaan – näin siksi, että taiteesta voi olla apua monien ajankohtaisten pulmien käsittelyssä ja ratkaisemisessa.
– Ajattelu polarisoituu, ääripäät vahvistuvat ja politiikasta on tullut aiempaa lyhytnäköisempää, Perkiömäki listaa aikamme keskeisiä ongelmia.
Hänen mielestään taiteellinen ajattelu voisi toimia edellä mainittujen kehityskulkujen vastavoimana – avaahan se tuoreita näkökulmia, haastaa itsestään selvinä pidettyjä oletuksia ja synnyttää ihmisten mielissä uudenlaista pohdintaa.
Ristiriitojen liennyttäjä ja tieteen tärkeä kumppani
Yhtenä esimerkkinä taiteen vaikutusmahdollisuuksista Perkiömäki nostaa esiin kyvyn kasvattaa yhteisymmärrystä konfliktialueilla, kuten Israelissa ja Palestiinassa.
– Niiltä alueilta löytyy taiteilijoita, esimerkiksi räppäreitä, joiden sanoma on konfliktinvastainen ja liennyttävä.
Hän mainitsee yhtenä esimerkkinä kapellimestari Daniel Barenboimin perustaman West-Eastern Divan -orkesterin, jossa muusikot Lähi-Idän eri maista soittavat yhdessä. YK nimesi orkesterin vuonna 2016 kulttuurisen yhteisymmärryksen puolestapuhujaksi ja kiitti sitä rauhan hyväksi tehdystä työstä.
Entäpä muut isot haasteet, kuten ilmastonmuutos? Siihenkin vastaamisessa taiteella on paljon annettavaa, Perkiömäki katsoo. Ihmisten tietoon on tärkeää tuoda tieteelliset faktat, mutta taiteen avulla ilmiöitä voidaan lähestyä myös kokemuksen ja tunteiden kautta. Myös luovien ihmisten aktivismilla on oma roolinsa.
– Poliitikkojen ja tutkijoiden työ on tärkeää, mutta taiteilija voi vaikuttaa vielä syvemmin ihmisten ajatteluun, Perkiömäki pohtii.
Hän arvioi, että taide voisi tuoda uusia ulottuvuuksia myös hoivatyöhön, jonka merkitys Suomessa korostuu väestön vanhetessa. Suuri kysymys on, minkälaista tekemistä tahdomme tarjota ikäihmisille.
– Taiteella on kiistatta vaikutuksia yksilön hyvinvointiin. Tämä tuli esiin muun muassa tuoreessa WHO:n tutkimuksessa. Taiteen hyvinvointivaikutukset tulisi tunnistaa ihmisen kaikissa ikävaiheissa.
Nämä kysymykset niveltyvät osaksi laajempaa pohdintaa taiteen saavutettavuudesta. Perkiömäen mielestä olisikin ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, että taiteellinen ajattelu ja luovuus kuuluvat ihan kaikille, eivät vain alan ammattilaisille. Niillä on myös aina tietty itseisarvo.
– Yksinkertaisimmillaan ajattelen, että taide on aikuiselle yhtä välttämätöntä kuin leikki lapselle. Ilman sitä ihminen ei ole kokonainen.
Taidetta tulisi arvostaa oikeana työnä siinä missä muitakin ammatteja
Mitä sitten tarvitaan, jotta taide kukoistaisi ja voisi suoriutua yhteiskunnallisista tehtävistään? Ainakin olisi tärkeää tarkastella rahoitusmekanismeja. Tällä hetkellä taidetta rahoitetaan valtionosuusjärjestelmällä, jota Perkiömäki pitää turhan jäykkänä ja sirpaleisena. Samalla taiteen vapaa kenttä saa niukasti rahoitusta, ja se jaetaan usein erilaisina apurahoina ja avustuksina – molemmat sanoja, joissa kuuluu kaikuja köyhäinavusta, Perkiömäki huomauttaa.
– Se ohjaa ajatteluamme siihen suuntaan, että taide ei olisi oikea ammatti, josta maksetaan palkkaa.
Hänen mielestään kaivattaisiinkin kulttuurin muutosta: taiteen rahoittaminen tulisi nähdä strategisena toimintana, jolla tuetaan tärkeäksi katsottua asiaa.
Hallitusohjelmatasolla Perkiömäki näkee myönteisiä viestejä: positiivinen asenne kulttuuria kohtaan näkyy linjauksissa, ja yliopistojen rahoitus on kääntynyt maltillisesti parempaan suuntaan. Taideyliopiston kannalta on myös ilahduttavaa, että tiede- ja kulttuuriministerin salkku on nyt samalla henkilöllä.
– Se on meidän kannaltamme lupaavaa, koska voimme keskustella yhden ministerin kanssa.
Uusi strategia tuo Taideyliopiston koulutusohjelmiin yhteisiä elementtejä
Palataan vielä taiteen ja muun yhteiskunnan kohtaamiseen – minkälaisia muutoksia uusi strategia tuo yliopiston arkeen? Huomionarvoista on esimerkiksi se, että jatkossa koulutusohjelmilla ei ole enää täysin eri sisällöt, vaan mukaan tulee yhteisiä elementtejä. Perkiömäen mielestä tämä on hieno juttu, eikä hän usko sen estävän kenenkään erikoistumista omalle alalleen.
– Kasvua täyteen potentiaaliin omalla alallasi tukee se, että saat myös opetusta ja ymmärrystä taiteellisesta ajattelusta laajemmin.
Lisäksi luvassa on avautumista kohti yhteiskuntaa ja tietysti myös yhteistyötä muiden yliopistojen kanssa. Perkiömäki huomauttaa, että Taideyliopisto on itse asiassa aikamoinen harvinaisuus yliopistokentässä – esimerkiksi muissa Pohjoismaissa ei juuri ole vastaavia monitaiteisia luovan alan omia yliopistoja. Hyvä puoli järjestelyssä on, että taiteen merkitystä ei tarvitse oman organisaation sisällä todistella, mutta toisaalta kurkottamista muita aloja kohti on tehtävä entistä aktiivisemmin.
Jatkossa Taideyliopisto panostaa myös taiteilijoiden työelämätaitojen vahvistamiseen. Perkiömäki muistuttaa, että kaikki luovan alan ammattilaiset eivät voi olla työnsä ohella toimitusjohtajia, bisnesmiehiä ja markkinoijia – mutta toisaalta kaikille opiskelijoille tulee antaa riittävät edellytykset siihen, että he saavat uransa käyntiin ja uskaltavat tehdä yhteiskunnassa uusia aluevaltauksia.
– Minusta se on meidän koulutuksemme asia. Se on sellaista työelämätietoutta, johon olemme nyt satsaamassa aika paljon.
Taiteellinen ajattelu on virittäytymistä pois jokapäiväisestä hälystä
Perkiömäellä on takana jo reilut neljä vuotta yliopiston johdossa ja pitkä ura jazzmuusikkona. Vaikka tehtävät ovat näennäisesti kaukana toisistaan, on niissä paljon yhteistä: kumpikaan ei ole pohjimmiltaan yksilö- vaan joukkuelaji. Lisäksi Perkiömäki pyrkii soveltamaan musiikin maailmasta tuttua taiteellista ajattelua myös päivätyössään konserttisalien ulkopuolella.
– Yritän olla jazzmuusikko ja toimia johtavassa tehtävässä niin, että ne eivät olisi aivan eri asioita.
Mitä taiteellinen ajattelu sitten käytännössä tarkoittaa? Kyse on asettumista tietynlaiselle taajuudelle, Perkiömäki kuvailee ja viittaa filosofi Juha Varton kirjoittamaan artikkeliin. Varton mukaan taiteellinen ajattelu virittää ihmisen tavalla, joka ei ole jokapäiväinen: silloin ihminen tulee valppaaksi omalle passiivisuudelleen, aistillisuudelleen ja kehollisuudelleen. Lisäksi kyse on vapauden tilan luomisesta asioille, jotka pyrkivät näkyviksi – näin ollen taiteilija on aina maailman tulkki.
Perkiömäen mielestä nämä määritelmät tuovatkin hyvin esiin sen, mitä hyötyä taiteellisesta ajattelusta voi ihmiskunnalle olla.
– Jos ymmärrämme maailmaa paremmin, pystymme ehkä myös hoitamaan sitä paremmin, hän kiteyttää.
Jari Perkiömäki
Syntynyt vuonna 1961 Porissa
Koulutukseltaan musiikin tohtori
Soveltanut tohtoroiduttuaan jazzimprovisaation oppeja tiimityön ja johtamisen koulutuksiin
Toiminut ennen nykyistä tehtäväänsä Sibelius-Akatemiassa opettajana, jazz-osaston johtajana sekä koulutuksen vararehtorina ennen vuotta 2013, jolloin Taideyliopisto muodostettiin
Taideyliopiston rehtori vuodesta 2015 lähtien
Tehnyt pitkän uran saksofonistina muun muassa Pori Big Bandissa, UMO Jazz Orchestrassa sekä omassa yhtyeessään Jari Perkiömäki Quartet. Toiminut myös teatterisäveltäjänä sekä Jazzmuusikot ry:n ja International Association of Schools of Jazz (IASJ) puheenjohtajana
Erityiset kiinnostuksen kohteet: taide ja politiikka
Parasta rehtorin työssä: erilaisten ihmisten kanssa toimiminen ja isoihin asioihin vaikuttaminen
Teksti ja kuva: Anna Humalamäki