Yksittäinen yliopisto ottaa vastuulleen jonkin tutkimusalan kehittämisen, rakentaa niin terävän osaamiskärjen että sillä voi tähdätä maailman huipulle ja auttaa sitten muita omilla taidoillaan eteenpäin. Näin tiivistää Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki profilaation merkityksen.
– Jokin yliopisto kykenee olemaan tietyssä asiassa kansallinen vetojuhta, jolla on laaja sydän ottaa muut mukaan tekemiseen ja rakentaa yhteistyötä, Niinimäki kuvailee.
Häntä ilahduttaa, että profilaatio on viime vuosina edistynyt hyvin ja sen tärkeydestä vallitsee laaja yhteisymmärrys.
Yhtä asiaa Niinimäki kuitenkin toivoisi – nimittäin sitä, että prosessi, joka tällä hetkellä etenee Suomen Akatemian hakujen ja lippulaivahankkeiden varassa, saisi jatkossa tapahtua yliopistojen omien strategioiden ohjaamana vankan perusrahoituksen turvin.
– Ei tarvittaisi pakottavaa työkaluarsenaalia, jossa profilaatiorahaa otetaan yliopistojen kehyksestä ja annetaan takaisin.
Käytännössä asia olisi mahdollista korjata muuttamalla rahoitusmallia. Tavoitteista voitaisiin sopia yliopistojen tulosneuvotteluissa ja seurata sitten, miten ne toteutuvat.
– Silloin profilaatio etenisi ilman, että sitä varten täytyy pystyttää omia organisaatioita. Varmaan syntyisi myös vähemmän tyytymättömyyttä ja turhaa työtä, Niinimäki arvioi.
Hänen mukaansa yliopistojen työntekijöiltä menee tällä hetkellä paljon aikaa erilaisiin profilaatiohankkeisiin liittyvien hakemusten laatimiseen. Kaikki nämä tunnit ovat pois tärkeästä tutkimustyöstä.
Osaamiskärjet perustuvat yliopistojen omiin vahvuuksiin
Mutta miksi profilaation edistäminen on niin tärkeää? Yksinkertaisesti siksi, että ollakseen vaikuttava yliopiston täytyy olla kansainvälisellä laatutasolla ja tehdä jäljittelemätöntä eturivin tutkimusta.
Terävät osaamiskärjet syntyvät Niinimäen mukaan kunkin yliopiston omista vahvuuksista ja globaalin toimintaympäristön tarpeista. Toisin kuin asiaa tuntematon saattaisi luulla, profiilit eivät ole pikaisesti ideoituja uusia keksintöjä vaan ne ovat muovautuneet pitkien aikojen kuluessa.
– On luontevaa, että niitä vahvistetaan ja niissä halutaan olla vielä parempia kuin aikaisemmin.
Niinimäen kotiyliopistossa Oulussa yhdeksi osaamiskärjeksi on valittu Nokian perintönä syntynyt connectivity-teema, joka yhdistää ihmiset ja teknologian. Sen parissa työskentelee jo noin 500 tutkijaa.
Nyt ollaankin vaiheessa, jossa yliopisto ei enää hae aktiivisesti uusia kärkiä vaan monitieteisyyttä, eri profilaatioalueiden välistä yhteistyötä. Rajapinnoilla liikkumisessa Niinimäki näkee hienoja mahdollisuuksia.
– Uniikeista yhdistelmistä syntyy helposti uusia, kiinnostavia asioita.
Yhteisön osallistaminen kannattaa myös profilaatiossa
Entä minkälaisia opetuksia matkan varrella on kertynyt? Yksi niistä on ainakin se, että yhteisön osallistaminen on todella tärkeää – silloin kaikille syntyy tunne mukana olemisesta, mutta samalla yliopistolle koituu paljon muutakin hyötyä.
– Organisaatiossa on valtava määrä viisautta, ja osallistamisen kautta saamme kaiken tämän osaamisen käyttöön.
Niinimäki kertoo, että Oulussa osaamiskärkien aihiot on hyväksynyt hallitus, mutta yhteisöä on otettu tekemiseen mukaan koko ajan paremmin. Viime keväänä henkilökuntaa pyydettiin esimerkiksi pohtimaan tiimeissään, minkälaista profilaation pitäisi olla, ja keksimään siihen liittyviä ehdotuksia.
Niinimäen mukaan osallistamismekanismien rakentamista on uuden yliopistolain tuomassa, strategialähtöisessä johtamismallissa pitänyt kuitenkin opetella. Vanhassa mallissa päätöksenteko eteni tiedekunnista ylöspäin ja henkilöstön kuuleminen tapahtui edustuksellisuuden kautta ikään kuin automaattisesti.
– Uskon, että osallisuus suunnitteluun ja päätöksentekoon saavutetaan myös uudessa järjestelmässä, mutta se on ollut sellainen asia, mitä on varmaan aika monissa yliopistoissa jouduttu hakemaan.
Luottamus auttaa pääsemään parhaisiin tuloksiin
Osallistamisen lisäksi Niinimäki pitää tärkeänä seikkana ulkopuolisten toimijoiden luottamusta yliopistoihin. Suhteessa valtioon tämä tarkoittaa esimerkiksi autonomian säilyttämistä ja riittävän rahoituksen turvaamista niin, että yliopistot saavat itse kohdentaa niille osoitetut varat viisaasti.
– Sillä tavalla yliopistoista saadaan tieteen ja yhteiskunnan näkökulmasta eniten hyötyä.
Jos luottamusta ei ole, voi käydä niin, että yliopistokaan ei pysty enää antamaan henkilökunnalleen tarpeeksi vapauksia. Joudutaan tilanteeseen, jossa tutkimusta tehdäkseen on ensin selviydyttävä jonkinlaisessa kilpailussa voittajaksi. Niinimäen mielestä se ei ole hyvä juttu.
– Kaikki parhaat ideat eivät suinkaan tule voittajilta, vaan joskus huippuhyviä ajatuksia ja tutkimuslinjoja syntyy myös paikoissa, joissa se ei ole hirveän todennäköistä. Erinomaisuutta on joka paikassa, hän muistuttaa.
Myönteisenä seikkana Niinimäki on pistänyt merkille, että kuluvalla hallituskaudella yleinen kiinnostus yliopistoja kohtaan näyttäisi lisääntyneen. Monet yhteiskunnan toimijat, kuten kunnat ja kaupungit, ovat määritelleet suhdettaan niihin läheisemmäksi.
Traagista kyllä, muutoksen saivat luultavasti aikaan rahoitusleikkaukset ja niiden seurauksena tapahtunut havahtuminen.
– Minusta tuntuu, että kaikki pitävät yliopistoja erittäin tarpeellisina, Niinimäki kuvailee nykyistä ilmapiiriä.
Tulevaisuudelta hän toivoo, että yhteiskunnan tiiviimpi kietoutuminen yliopistojen ympärille saisi jatkua. Silloin korkeakouluja ei nähtäisi erillisinä yksikköinä tai omana kuplanaan, jossa tapahtuvat asiat eivät kosketa muita – päinvastoin.
– Yliopistot ovat olemassa yhteiskuntaa varten. Niiden tehtävänä on tehdä maailmasta parempi paikka elää, Niinimäki kiteyttää.
ÄÄNESSÄ TÄLLÄ KERTAA:
Jouko Niinimäki
- Syntynyt Oulussa vuonna 1966.
- Koulutukseltaan tekniikan tohtori ja diplomi-insinööri.
- Tutkinut tieteellisellä urallaan hyvin pienten partikkeleiden käyttäytymistä ja sovelluksia.
- Toiminut aikaisemmin mekaanisen prosessitekniikan professorina, kuitu- ja partikkelitekniikan tutkimusryhmän johtajana sekä Oulun yliopiston teknillisen tiedekunnan dekaanina vuonna 2014.
- Oulun yliopiston rehtori vuodesta 2015 lähtien.
- Sivistystyönantajien hallituksen puheenjohtaja vuonna 2018.
- Erityiset kiinnostuksen kohteet: yliopistokentän rakenteellinen kehitys ja siihen liittyvä politiikka.
- Parasta rehtorin työssä: ”Näkee asioita monipuolisesti, tapaa kiinnostavia ihmisiä ja ymmärtää asioita eri tavalla kuin aikaisemmin. Erinomainen paikka oppia enemmän.”
Teksti ja kuva: Anna Humalamäki