Miten suomalaiset yliopistot voivat olla vaikuttavia kansainvälistyvässä maailmassa: tehdä enemmän globaalisti merkittävää tutkimusta, saada kansainvälistä rahoitusta ja edistää tieteen tukemista myös Suomen rajojen ulkopuolella? Näitä kysymyksiä on Helsingin yliopiston rehtorin Jukka Kolan mielestä tärkeää pohtia.
Jotta toimintaympäristön kansainvälistyminen näyttäytyisi enemmän mahdollisuutena kuin uhkana, on yliopistojen löydettävä kehityksessä oma roolinsa.
– Olemmeko sopeutujia vai olemmeko mukana vaikuttamassa siihen kuvioon?
Yksi vaikuttamisen paikka on EU:n seuraavan tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman FP9:n valmistelu. Siinä pitää pystyä varmistamaan, että mahdollisuudet tieteen tekemiseen taataan tulevina vuosina riittävällä rahoituksella.
Kun suomalaiset vievät tätä viestiä Eurooppaan, se on Kolan mielestä parasta tehdä yhdessä rintamassa. Hän muistelee yliopistojen vuoden takaista Brysselin-vierailua ja arvioi siellä esitetyn yhteisen sanoman saaneen hyvän vastaanoton.
– Oli upeaa, että meillä oli yksi viesti. Suomen kaikki yliopistot halusivat korostaa perustutkimuksen merkitystä ja sitä, että mennään korkea laatu edellä.
Mentorit ja tukipalvelut auttavat rahoituksen hakemisessa
Kun riittävä tuki tieteelle on varmistettu, edessä on seuraava mietinnän paikka: mitä voitaisiin tehdä, jotta Suomeen saataisiin enemmän kansainvälistä tutkimusrahoitusta?
– Sen sijaan, että kilpailemme keskenämme voimavaroista, meidän on keskityttävä kasvattamaan kakkua, Kola toteaa.
Vuosien varrella rahoituksen saamisessa on ollut omat pulmansa. EU-hakuja on moitittu byrokraattisiksi, ja Suomen läpimenoprosentti Horisontti 2020:ssa on jäänyt alle keskiarvon.
Toisaalta Suomen Akatemia kertoi hiljattain, että Suomi on jatkuvasti vahvistanut asemaansa kovatasoisissa Euroopan tutkimusneuvoston (ERC) hauissa. Helsingin yliopistoon ERC-rahaa on vuosien varrella tullut yli 100 miljoonaa euroa, Kola kertoo.
– Olemme lähteneet siihen tietoisesti mukaan, mutta tiesimme, että se on kova homma.
Hänen mukaansa rahoituksen saamisessa on auttanut tukipalvelujen kehittäminen samoin kuin vertaismentorointi: ne, jotka saavat kovan luokan rahoitusta, auttavat muita hakemisessa. Ei pidä ajatella, että esimerkiksi yhteiskuntatieteelliset ja humanistiset alat eivät voisi hauissa menestyä.
– Meillä filosofit ovat saaneet jo neljä ERC-rahoitusta.
Seuraava askel on kansainvälisten säätiöiden lähestyminen, jossa suomalaiset yliopistot ja tutkimuslaitokset eivät Kolan mukaan ole vielä juurikaan mukana. Rahoitusta jakavat muun muassa Bill & Melinda Gates Foundation, Wellcome Trust ja Wallenbergsstiftelsen.
– Ne ovat suuria summia pitkäksi aikaa jonkin globaalin ongelman tai ilmiön tutkimiseen ja varsinkin sen ratkaisemiseen.
Hauissa menestymiseen ei Kolan mukaan riitä hyvä sijoitus yliopisto-rankingeissa. Lisäksi pitää olla tunnettuutta ja sellaista tutkimusta, jota kenelläkään muulla ei ole – ainakaan yhtä korkealaatuisena.
– On satoja tosi kovia yliopistoja, joissa tehdään samoja juttuja, mutta mikä meillä on vielä se ”niche” siellä?
Voimien yhdistäminen on avain menestykseen
Hauissa vaadittavan erikoisosaamisen saavuttamiseen on monia keinoja, yhtenä niistä strateginen kumppanuus. Helsingin yliopisto on yhdistänyt voimansa esimerkiksi Aalto-yliopiston kanssa niin, että korkealaatuinen lääketiede ja terveysteknologiaosaaminen täydentävät toisiaan.
Toinen keino on lähteä mukaan sellaisiinkin projekteihin, joissa ei heti synny huippututkimusta.
– Mutta pitemmän päälle voi syntyä, koska tehdään yhdessä sellaisista aihepiireistä ja aineistoilla, joita muilla ei ole.
Omista kokemuksistaan Kola nostaa esiin viime vuosien Food Africa -projektin, johon Helsingin yliopisto on osallistunut ja jonka tavoitteena on ruokaturvan parantaminen Afrikassa. Hankkeessa löydettiin muun muassa keino siihen, miten maissin varastoinnissa puutteellisen kuivatuksen vuoksi syntyvän myrkyn, aflatoksiinin, pitoisuuksia voidaan mitata ja vähentää.
– Jos emme olisi tehneet aikaisemmin tutkimusta ruokaraaka-aineiden korjuussa ja varastoinnissa, emme olisi pystyneet auttamaan.
Tärkeää onkin muistaa, että merkittävien ongelmien ratkaisemisen mahdollistaa vahva perustutkimus. Kolan mukaan päättäjiltä unohtuu toisinaan, että innovaatioita ei voi ryhtyä luomaan tyhjästä.
– Kyllähän siinä jotakin syntyy, mutta se on enemmän matkimista. Siinä ei synny kestävää kilpailukykyä ja hyvinvointia.
Suomi voisi auttaa konfliktien ennaltaehkäisyssä
Minkälaisten kansainvälisten ongelmien ratkaisuun suomalaiset sitten voisivat tulevaisuudessa antaa panoksensa? Kolan mielestä meillä on kovalaatuista osaamista biotalouden lisäksi esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumisessa ja biopankkien rakentamisessa.
Myös ihmisen tuominen mukaan digitalisaatioon käyttäytymistieteellisen ja filosofisen näkökulman avulla voisi olla yksi vahvuuksistamme.
– Meillä voisi olla inhimillisempi ote siihen, mitä tässä tapahtuu ja miten sitä voitaisiin tutkimustiedolla ohjata parempaan suuntaan, Kola pohtii.
Merkittäväksi seikaksi hän nostaa myös turvallisuuden. Suomessa on jo presidentti Martti Ahtisaaren kehittämä konfliktinratkaisujärjestö CMI, mutta lisäksi maailmalle voitaisiin viedä osaamista, jolla yhteenottoja pystytään ehkäisemään ennalta.
– Sillä olisi nimenomaan ihmiskunnan hyvinvointia parantavaa vaikutusta. Etenkin uskontoihin liittyy niin paljon kriisiaineksia, että ”religion & conflict prevention” -lähestymistapaa pitää vahvistaa ennaltaehkäisyn suuntaan.
Entä miltä näyttää yliopistojen rooli tulevaisuudessa laajemmin? Kolan mielestä niillä on entistäkin tärkeämpi tehtävä ilmiöitä koskevan ymmärryksen lisääjinä ja ihmisten välisen vuoropuhelun edistäjinä.
Tuoreimman ja luotettavimman tutkimustiedon avulla yliopistot pystyvät myös kouluttamaan nuoria, joilla on kyky muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi.
– Meidän pitää olla edelläkävijöitä ja tarjota yhteiskunnalle sellaisia taitoja, joita sieltä ei osata vielä kysyä.
ÄÄNESSÄ TÄLLÄ KERTAA:
Jukka Kola
- Syntynyt Lappeella vuonna 1960.
- Koulutukseltaan maatalous- ja metsätieteiden tohtori.
- Tutkinut muun muassa maatalous-, elintarviketalous-, ja ympäristöpolitiikkaa sekä kansainvälistä ruokatuotantoa.
- Toiminut Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa dekaanina ja taloustieteen laitoksen johtajana sekä yliopiston vararehtorina.
- Helsingin yliopiston rehtori vuodesta 2013 lähtien.
- Euroopan tutkimusyliopistojen yhdistyksen LERU:n hallituksessa vuodesta 2016 lähtien.
- Erityiset kiinnostuksen kohteet: tiede-, koulutus- ja innovaatiopolitiikan edistäminen ja fokusointi kaikkien eurooppalaisten eduksi.
- Parasta rehtorin työssä: ”Helsingin yliopisto on upea yhteisö, joka luo maallemme ja maailmalle menestymisen ja hyvinvoinnin edellytyksiä. Mitäpä muuta kukaan voisikaan haluta edistää?”