OECD:n tuore tilasto kertoo, että 25–34-vuotiaiden korkeakoulutettujen osuus Suomessa on noin 41 prosenttia väestöstä, kun OECD:n keskiarvo on 44 prosenttia. Tämä on shokeeraava uutinen. Posket punehtuvat, kun tilastoa tarkastelee kansainvälisissä kokouksissa, esimerkiksi viimeksi ollessani Pohjoismaiden rehtorineuvostojen pääsihteerikokouksessa Reykjavikissa.
On vaikea keksiä hyviä selityksiä ulkomaisille kollegoille siitä, miksi muut Pohjoismaat ja perinteiset verrokkimaamme Hollanti ja Irlanti ovat kaikki OECD:n keskiarvon yläpuolella lähellä 50 prosentin tavoitetta. Miksi Suomea edellä tilastoissa ovat esimerkiksi Puola, Kreikka, Latvia ja Liettua, ja me olemme vasta sijalla 27?
Tämä ei ole vain nolo vaan myös vakava asia ottaen huomioon, että koulutustasomme heijastuu vääjäämättä Suomen osaamistasoon ja sitä kautta kansainväliseen kilpailukykyyn ja menestykseen. Suomi ei investoi eikä Suomeen investoida ilman osaamista.
Rinteen hallituksen ensimmäinen budjettiesitys toi uskoa tilanteen parantumiseen nykyisestä. Budjettiluvut kertovat myös, että yliopistoihin luotetaan ja niiden työtä arvostetaan. Sillä on suuri merkitys. Nyt yliopistot luonnollisesti toivovat, että valtiolta liikenisi vielä resursseja, joilla tarvittava aloituspaikkojen lisäys voitaisiin toteuttaa. Luvassa olevalla perusrahoituksen tasokorotuksella se ei ole mahdollista. Korotus nimittäin vasta paikkaa menneiden vuosien leikkauksia, ja jos samalla rahalla pitäisi vielä kasvattaa aloituspaikkojenkin määrää, kärsisi koulutuksen laatu. Se puolestaan veisi meitä yhä kauemmas tavoitteestamme, että Suomi tunnettaisiin maailmalla huippuosaamisestaan.
Budjettiesityksen julkistamisen jälkeisenä päivänä herättää hämmästystä myös se, miksi esitystä kohtaan on noussut kritiikkiä siitä, että se ei satsannut työllisyyttä lisääviin toimenpiteisiin vaan keskittyi pysyviin kuluihin. Näen itse, että panostus korkeakoulutukseen oli ennen muuta investointi – ei kuluerä – joka vahvistaa kansainvälistä kilpailukykyämme ja sitä kautta vahvistaa työllisyyttä. Myös satsaukset koulutus- ja työperäiseen maahanmuuttoon tukevat tätä tavoitetta.
Kirjoittaja on Unifin toiminnanjohtaja.