Yliopistot rakentavat ja vahvistavat Euroopan kestävää kilpailukykyä sekä kansalaisten hyvinvointia ja turvallisuutta. Tiede, tutkimus ja korkein koulutus sekä taide ja kulttuuri luovat ja varmistavat sivistystä sekä eurooppalaista ja globaalia yhteistyötä. Yliopistoilla on suuri merkitys Euroopan tulevaisuudelle, ja siten myös europarlamenttivaaleissa.
Jotta yliopistot voivat toimia tuloksekkaasti ja pysyä muutoskykyisinä, niiden on pystyttävä toimimaan strategisesti ja tehokkaasti laajassa mittakaavassa, olemaan innovatiivisia, ja ottamaan sekä hallitsemaan riskejä. Tämä onnistuu vain huomattavilla panostuksilla ja rahoituksella niin kansallisella kuin Euroopan tasolla.
EU:n investointien lisäksi jäsenmaiden on pyrittävä saavuttamaan yhteisesti sovittu tavoite, jonka mukaan vähintään 3% bruttokansantuotteesta on investoitava tutkimukseen ja innovaatioihin. Suomen tavoite on 4% vuoteen 2030 mennessä merkittävän T&K-lisärahoituksen myötä. Tutkimuksen tulevan puiteohjelman (FP10) rahoitus tulisikin nostaa 200 miljardiin euroon.
Lisäksi yliopistojen autonomia ja akateeminen vapaus on varmistettava koko Euroopassa. Yliopistoja on kuultava paremmin politiikan linjauksia muotoiltaessa sekä niiden täytäntöönpanossa. Samalla on tärkeää, että yliopistojen globaalia yhteistyötä ja ihmisten liikkuvuutta helpotetaan, eikä ainakaan estetä. Suomen omatkin päätökset ovat ratkaisevia kansainvälisten osaajien houkuttelussa.
Yliopistoilla on oltava hyvät mahdollisuudet ja valmiudet tehdä niin tieteidenvälistä kuin perustutkimusta kaikilla tieteenaloilla. Vain siten voimme tarjota Euroopalle sen tarvitseman laajan tietopohjan ja auttaa Eurooppaa valmistautumaan tuntemattomiinkin tulevaisuuden haasteisiin. Toimiakseen tuloksellisesti ja vaikuttavasti globaalissa ympäristössä yliopistojen tulee harjoittaa monimuotoista yhteistyötä eri tasoilla ja eri tahojen kanssa, mutta pitäen akateemiset periaatteet ja päämäärät kuitenkin aina etusijalla. Yliopistoilla on oltava valmiudet hallita kansainvälisen yhteistyön riskejä omien arvojensa ja tarpeidensa pohjalta.
Jotta yliopistot voivat suoriutua näistä tehtävistä ja selviytyä haastavista ajoista, yliopistojen omien toimenpiteiden ja uudistusten lisäksi tarvitaan merkittäviä sekä EU-tason että kansallisia toimenpiteitä. Eurooppalaisia yliopistoja kattavasti edustava European University Association (EUA) esittääkin kahdeksan toimenpidettä, joihin Euroopan komission johdon, Euroopan parlamentin jäsenten ja EU:n jäsenvaltioiden edustajien Euroopan unionin neuvostossa tulisi ryhtyä.
- Vahvistetaan monenkeskisen yhteistyön kehystä. EU:n on huolehdittava siitä, että koulutus-, tutkimus- ja innovaatiopolitiikat ovat koordinoituja ja luovat yhteyksiä sekä hyödyntävät synergiaetuja Euroopan tutkimusalueen (ERA), eurooppalaisen koulutusalueen (ETA) ja eurooppalaisen korkeakoulutusalueen (EHEA) välillä. Myös EU:n mahdollinen laajentuminen on huomioitava näissä toimissa.
- Parannetaan monitasoisen eurooppalaisen hallintojärjestelmän tehokkuutta. Edistetään yhteenkuuluvuutta ja torjutaan aivovuotoa parantamalla kansallisen, alueellisen ja eurooppalaisen politiikan koordinointia ja yhteyksiä sekä helpotetaan EU:n järkevien uudistusten täytäntöönpanoa kansallisella tasolla.
- Otetaan käyttöön ”yliopistojen vaikutusarviointi” ennen EU:n lainsäädännön muutoksia. Jotta lainsäädännön vaikutuksia yliopistoihin ja niiden toimintaan voitaisiin arvioida (mm. maahanmuutossa, digi- ja tekoälymurroksessa, oikeusvaltion periaatteissa tai strategisessa autonomiassa), yliopistojen tulisi aktiivisesti osallistua vaikutusarviointiin ja olisi varmistettava, että uusi lainsäädäntö ei hankaloita koulutusta, tutkimusta ja TKI-toimintaa.
- Turvataan rahoitus uraauurtavalle korkeakoulutukselle, tutkimukselle ja innovaatioille. Seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä (MFF) EU:n korkeakoulutuksen, tutkimuksen ja innovaatioiden rahoitusohjelmille on varattava riittävät budjetit, joilla edistetään sekä huippuosaamista että osallisuutta. Lisäksi EU:n olisi varmistettava synergia eri ohjelmien sekä kansallisen ja alueellisen rahoituksen välillä ja että jäsenvaltiot saavuttavat TKI:n osalta 3% investointitavoitteen ja korkeakoulutuksen osalta 2% investointitavoitteen.
- Edistetään yliopistojen maailmanlaajuista roolia vastuullisina sillanrakentajina ja tiedon välittäjinä. Avoimen kansainvälisen yhteistyön tulisi aina olla ensisijainen vaihtoehto, mutta korkeakoulu- ja tutkimussektorin sekä poliittisten päättäjien on oltava tarkkana riskien arvioinnissa. Kansainvälinen avoimuus auttaa korkeakouluja vahvistamaan paikallisia ja alueellisia innovaatioekosysteemejä ja verkostoitumaan kansainvälisesti.
- Ylläpidetään yliopistojen autonomian ja akateemisen vapauden perusarvoja. Yliopistojen autonomian varmistaminen ja akateemisen vapauden puolustaminen ja edistäminen muodostavat tärkeimmän perustan merkitykselliselle tutkimukselle ja opetukselle. Tämä edistää luotettavan tiedon lisääntymistä ja leviämistä ja siten yhteiskunnan kehittymistä.
- Kehitetään fyysistä ja virtuaalista infrastruktuuria. Oppijat, tutkijat, innovaatioiden kehittäjät ja hallinnon edustajat tarvitsevat digitaalisia ratkaisuja ja säädösaloitteita, jotka helpottavat rajat ylittävää yhteistyötä koko Euroopassa.
- Perustetaan erityisrahoitus yliopistojen johtajuuden kehittämiseksi. Tällä tuetaan yliopistojen organisatorista kehitystä ja muutosvoiman hyödyntämistä. Samalla johtamistaidot muodostavat merkittävän menestystekijän yliopistojen välisessä eurooppalaisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä – ja kilpailussa.
Nämä toimenpidekokonaisuudet ovat tärkeitä painopistealueita tuleville vuosille eurooppalaisessa yhteistyössä ja poliittisessa päätöksenteossa koskien yliopistoja, korkeakoulutusta, tutkimusta ja TKI-toimintaa sekä tiedettä ja taidetta. Yhdenmukaisia painopisteitä painottaa myös Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifi, joka on julkaissut suomalaisten yliopistojen näkökulmasta keskeiset viestit tulevalle EU-parlamentille ja komissiolle.
Suomen on samalla A) selkiytettävä ja vahvistettava omia toimenpiteitään yliopistojemme (tutkimus & koulutus) eli maamme menestyksen varmistamiseksi ja B) oltava vahvempi vaikuttaja EU:n tiede-, tutkimus- ja korkeakoulutuspolitiikan kehittämisessä. EU-vaikuttamisessa hyvät kumppanit ovat aina hyödyksi.
Suomen merkittävä lisäpanostus T&K-rahoitukseen on oiva toimenpide, mutta sen selvä vaikuttavuus aitojen innovaatioiden syntyyn ja kestävän kilpailukykymme konkreettiseen parantamiseen on varmistettava. Riskinottokykyä pitää olla myös rahoituskohdennuksissa. Korkeakoulujen lisäaloituspaikoille, eli uusille osaajille, on suuri tarve, mutta se voi laadukkaasti toteutua vain riittävän lisärahoituksen kautta.
EU-vaaleissa valittavilta 15 mepiltämme yliopistot voivat vähintään odottaa, että he kaikki kannattavat tulevan tutkimuksen puiteohjelman (FP10) budjetin tuplaamista 200 miljardiin euroon ja sitä että ohjelma säilyy kokonaisuudessaan kilpailullisena: Excellence & Impact. Eurooppalaisten yliopistoallianssien kehittämistä olisi myös meppien hyvä linjata, kunhan kansallinen kanta kirkastuisi ensin ja mieluusti pian Opetus- ja kulttuuriministeriön ja korkeakoulujen kesken.
Tämä kirjoitus perustuu pitkälti tammikuussa 2024 julkistettuun EUA:n UniFE-ryhmän (”Universities and the Future of Europe”) loppuraporttiin ”A renewed social contract for Europe and its universities”. Olin kuusijäsenisen UniFE-ohjausryhmän jäsen vuonna 2023. Suomea koskevat kohdat ovat luonnollisestikin omia näkemyksiäni ja ehdotuksiani.
Jukka Kola
Turun yliopiston rehtori