Suomi on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen nostaa nuorten ikäluokkien koulutustasoa ja kiihdyttää T&K-toimintaa. Tavoitteet ovat perusteltuja niin yhteiskunnan kuin yksilönkin näkökulmasta. Koulutus, tutkimus ja aidot uudet innovaatiot ovat tutkitusti pitkällä tähtäimellä tulevan kestävän kasvun ja hyvinvoinnin perusta.
Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan pitkäjänteistä työtä ja systeemistä lähestymistapaa. T&K-toiminnan osalta työ on käynnissä parlamentaarisen sovun tukemana. Koulutustason nostamiseksi tehdyt päätökset sen sijaan jättävät reilusti toivomisen varaa. Toimenpiteet ovat olleet pistemäisiä ja siksi riittämättömiä ja vailla sanottavaa vaikutusta.
Kehysriihi leikkaa yliopistojen rahoitusta
Kehysriihessä tehdyt päätökset olivat koulutustason nostamisen kannalta iso pettymys. Petteri Orpon (kok.) hallitus on korostanut sitoutumistaan koulutustason nostamiseen, mutta vappuaattona julkaistusta julkisen talouden suunnitelmasta (JTS) vuosille 2026-2029 käy ilmi, että tehdyt päätökset vievät kehitystä toiseen suuntaan. Korkeakoulujen perusrahoitusta leikataan merkittävästi.
Koko leikkauspaketin tarkkaa kohdentumista yliopisto- ja ammattikorkeakoulusektoreiden välillä ei ole vielä kirjattu, mutta näyttää siltä, että ne toteutuvat sektoreiden perusrahoituksen suhteessa. Näin leikkaus kohdistuu suurimmaksi osaksi yliopistoihin. Arvio yliopistojen perusrahoitukseen tulevista leikkauksista ensi vuodelle on yli 56 miljoonaa euroa. Seuraaville vuosille leikkaukset hieman kevenevät, mutta perusrahoitus laskee pysyvästi yli 40-45 miljoonaa euroa.
Leikkausten pieneksi vastapainoksi koko sektorille osoitetaan aloituspaikkojen kasvattamiseen 3,8 miljoonaa euroa, josta yliopistoille kohdentunee osuus perusrahoituksen suhteessa, eli noin 2,6 miljoonaa euroa. Hallitus on lisäksi ilmoittanut tekevänsä kertaluonteisen 100 miljoonan euron panostuksen aloituspaikkojen lisäämiseen. Tästä rahoituksesta ei kuitenkaan ole kirjausta JTS:ssä, eikä tietoa, mistä raha otetaan tai miten se käytetään.
Yhtäaikainen iso perusrahoituksen leikkaus ja tätä huomattavasti pienempi aloituspaikkarahoituksen lisääminen on erikoinen veivaus, sillä perusrahoitusta käytetään samaan tarkoitukseen kuin aloituspaikkarahoitustakin: nuorten kouluttamiseen sekä tutkimukseen, johon koulutus perustuu. Rahoituksesta 60-70 % on henkilöstömenoja. Leikkausten voi ennakoida joko vähentävän koulutettavien määrää tai vähentävän opiskelijan saamaa opetusta, ohjausta ja tukea. 50 miljoonan euron pysyvä leikkaus tarkoittaa 6 250 opiskelupaikkaa, jos opiskeluvuoden hintana käytetään vuonna 2022 OKM:n kestävän kasvun ohjelmassa käytettyä hintaa 8 000€/v. Henkilötyövuosissa leikkaus vastaa 800 henkilön vähennystä.
Tiivistäen: Perusrahoituksen lasku ja opiskelijamäärien kasvu ovat erittäin hankala yhtälö.
Yliopistojen perusrahoituksen leikkaukset heikentävät myös T&K-panostusten vaikuttavuutta, sillä yliopistot toimivat kokonaisuutena: opetus perustuu tutkimukseen, ja akateeminen henkilöstö sekä tutkii että opettaa. Kun yhtä aikaa leikataan rahoitusta ja lisätään aloituspaikkoja, liudentuu resurssi luoda uutta ja innovoida myös siihen suunnatulla T&K-lisärahoituksella.
Tilannetta analysoidessa on hyvä huomioida, että suomalaiset yliopistot toimivat kansainvälisesti vertaillen erittäin tehokkaasti. Vuonna 2020 tehdyn 50:n maan korkeakoulujärjestelmiä vertailevan Universitas21-selvityksen mukaan Suomen järjestelmä suoriutuu maiden talouden kokoon ja kehitykseen suhteutettuna parhaiten. 2010-luvulla tehdyistä rahoitusleikkauksista ja indeksijäädytyksistä johtuen Suomen korkeakoulujen opiskelijamääriin suhteutettu rahoitus on n. 20-35 % matalampi kuin Ruotsissa, Tanskassa tai Norjassa. Eräänlainen panos-tuotos -mittari on kokonaisrahoituksen suhdeluku suoritettuihin maisteritutkintoihin, jossa ”hinta” on tippunut 34 % vuodesta 2010 vuoteen 2023. Oppiminen tai opettaminen on tuskin tehostunut samassa suhteessa.
Koulutus- ja osaamistason nostamiseksi yliopistojen koulutuskapasiteettia on vahvistettava pitkäjänteisesti
Leikkausten ja lisäysten loppusumma jää miinukselle riippumatta siitä, toteutuuko ilmoitettu 100 miljoonan euron kertapanostus aloituspaikkoihin. Leikkausten oheisvaikutuksena yliopistojen mahdollisuus käyttää rahoitusta siellä, missä tarve ja vaikuttavuus on suurin, kapenee. Perusrahoitus on tulospohjaista ja yliopistojen keskenään tiukasti kilpailemaa, mutta sen käyttö on joustavaa. Koulutusindikaattorien perusteella saatua rahoitusta voi käyttää tutkimukseen ja toisinpäin. Nyt tehdyt rahoituslisäykset ovat korvamerkittyjä tiettyyn toimintaan. Jos lisäykset olisivat aitoja, tässä ei olisi ongelmaa, mutta perusrahoituksen korvautuessa korvamerkityllä rahoituksella pienenee yliopistojen liikkumatila tehdä strategisia ja itsenäisiä päätöksiä.
Osaa nyt tehdyistä päätöksistä on mahdollisuus korjata syksyn budjettiriihessä. Tämän lisäksi koulutus- ja osaamistason nostamiseksi tarvitaan laajapohjainen hallituskaudet ylittävä, pitkäjänteinen suunnitelma, joka hyväksytään parlamentaarisesti ja jolla sitoudutaan vahvistamaan pysyvästi koulutuksen rahoitusta ja resursseja. Tähän työhän voi pohjan tarjota juuri käynnistynyt korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiotyö.
Heikki Holopainen, toiminnanjohtaja, Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifi ry
Lue Unifin JTS-lausunto täällä.