Maailman ja Euroopan monien myllerrysten ja megatrendien takia on aika uudistaa Euroopan ja sen yliopistojen yhteiskuntasopimus. Muutosten aika jatkuu, kun Suomessa äänestetään uusista europarlamentaarikoista 9. kesäkuuta. Myöhemmin tänä vuonna hallitus puolestaan nimittää uuden EU-komissaarin seuraavaksi viideksi vuodeksi. Meidän tulee tietää ja määrittää aiempaa tarkemmin, kuinka yliopistot ja päättäjät voivat yhdessä luoda vahvan ja avoimen Euroopan, joka on entistä tulevaisuuskestävämpi.
Osaamisen huoltovarmuus korostuu entistä enemmän epävarmoina aikoina. Suomen yliopistoilla on tässä tärkeä rooli kansallisesti ja kansainvälisesti, koska olemme juuri uudistamassa tai uudistaneet strategioitamme. Tohtorikoulutuksen kehittämisohjelma (tohtoripilotti) osana merkittävää T&K-lisärahoitusta, on tuore esimerkki ja keino osaamisen huoltovarmuuden vahvistamisesta.
Korkeakoulutus ja tutkimus muodostavat Euroopan ja Suomen kestävän kehityksen ja innovaatioiden perustan ja vaikuttavat siten globaaliin kilpailukykyymme ja kansalaistemme hyvinvointiin. Ne edistävät myös Euroopan unionin pitkän aikavälin tavoitteita moniulotteisten sosiaalisten ja ilmastonmuutoksesta aiheutuvien ongelmien ratkaisuksi.
Lisäksi koulutus ja tutkimus tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden innovatiiviselle ja kriittiselle ajattelulle ja kulttuurille. Samalla vahvistamme sivistystä kaikilla tiede-, tutkimus- ja koulutusaloilla. Yliopistojen perustehtävissä ainutlaatuisella tavalla yhdistyvät tutkimus, koulutus ja innovaatiot ovat elintärkeitä, mikäli haluemme vastata tulevaisuuden haasteisiin.
Meidän tulee kulkea kohti yhteistä eurooppalaista päämäärää varmistaaksemme, että vapaa ja kriittinen ajattelu säilyy tiedon, keksintöjen ja innovaatioiden perustana. Tälle periaatteelle ja välttämättömälle yliopistojen autonomialle on ikävästi ilmennyt uhkia Euroopan sisälläkin.
Tarvitsemme avoimia, autonomisia ja uudistumiskykyisiä yliopistoja, joilla on kyky ja halu tehdä rajat ylittävää yhteistyötä edistäen vahvaa, joustavaa ja tulevaisuudenkestävää Eurooppaa. On tärkeää tiedostaa ja muistaa, että tiede on vapaata ja tiede on rajatonta. Siksi meidän on katsottava ja toimittava myös EU:n ja Euroopan ulkopuolella.
Yliopistoilla on jo nyt suuri rooli Euroopan sisäisen yhtenäisyyden ja demokratian kehityksen tukijana sekä globaalin aseman vahvistajana. Uusi yhteiskuntasopimus korostaa, että yliopistot ovat keskeisiä ja itsenäisiä toimijoita, jotka osallistuvat kaikilla yhteiskunnan tasoilla täysimääräisesti yhteisiin ponnisteluihin vastatakseen taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden haasteisiin.
Euroopan yliopistoyhdistys EUA on linjannut visiossaan ”Universities without walls – a vision for 2030” tavoitteen monimuotoisista yliopistoista, jotka osallistuvat yhteiskuntaan ja työskentelevät kestävyyden puolesta. Saavuttaaksemme tämän tavoitteen, tarvitsemme pitkän aikavälin tavoitteet ja toimintamallin eurooppalaiselle yliopistopolitiikalle. EUA on kuvannut nämä suunnitelmat ja toimet tarkemmin tammikuussa 2024 julkistetussa UniFE-raportissaan ”A renewed social contract for Europe and its universities”.
Meidän on yhdessä yliopistojen, päättäjien ja laajemman yhteiskunnan kesken varmistettava riittävä ja ennustettava rahoitus ja panostus koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin sekä luotava säännöt, jotka pikemminkin mahdollistavat kuin rajoittavat. Nyt on aika yhdistää voimat sekä eurooppalaisella, kansallisella että alueellisella tasolla varmistaaksemme, että Euroopalla ja Suomella on tietopohja ja selvä tahtotila tulevaisuuden ennakoivaa suunnittelua varten. Eikä pelkästään Euroopan sisäisesti, vaan myös globaalin vastuun kantajana ja vastuullisuuden vahvistajana.
Suomessa merkittävä panostus T&K-rahoituksen kasvattamiseen on tärkeä, tuore ja myönteinen toimenpide, jolla tulisi olla myös iso vipuvaikutus EU-tutkimusrahoituksen merkittävään lisäämisen.
Sen sijaan panostukset korkeimpaan koulutukseen ja sen volyymin kasvattamiseen (tavoite 50 % korkeakoulutettuja vuonna 2030) ovat riittämättömiä. Parlamentaarisen TKI-työryhmän hyvän esimerkin kannustamana tarvitsemme myös korkeimman koulutuksen kehittämisen varmistamiseksi parlamentaarisen työryhmän.
Oleellista on, että Suomi vaikuttaa vahvemmin ja ajoissa EU:n yhteiseen tiede-, tutkimus-, koulutus- ja TKI-politiikkaan. Suomen eri toimijoiden on pystyttävä yhdessä tekemään tiiviimpää ja tuottavampaa vaikuttamistyötä yhteiseksi eduksi kotimaassa, Brysselissä ja EU:n eri toimielimissä. Suomella pitää olla hyviä kumppaneita ajamassa meille ja koko Euroopalle yhteisiä tärkeitä tavoitteita ja toimenpiteitä. Samalla kun teemme näin, meillä on suurempaa merkitystä ja vaikuttavuutta globaalisti.
Jo nyt on tärkeää muodostaa Suomelle selvät, yhteiset tavoitteet, ja aloittaa yhdessä vahva vaikuttaminen etenkin EU:n seuraavaan tutkimuksen puiteohjelmaan (PO10) ja eurooppalaisten yliopistoallianssien tilanteeseen ja tulevaisuuteen. Tähän tarvitsemme kumppaneita myös muista Euroopan maista.
Tämä kirjoitus perustuu pitkälti tammikuussa 2024 julkistettuun, vuonna 2023 valmisteltuun EUA:n UniFE-ryhmän (”Universities and the Future of Europe”) loppuraporttiin ”A renewed social contract for Europe and its universities”. Olin kuusijäsenisen UniFE-ohjausryhmän jäsen vuonna 2023. Suomea koskevat kohdat ovat luonnollisestikin omia näkemyksiäni ja ehdotuksiani.
Jukka Kola
Turun yliopiston rehtori