Teesit 1-3
Yliopistot suuntaavat rahoituksen ja muiden kannustinmekanismien avulla tutkimustoimintaansa sekä tutkijarekrytointeja ihmiskunnan suurten haasteiden ratkaisemiseen. Toisaalta kysymys suurista haasteista on itsessään tutkimuksen ja kriittisen tarkastelun kohde – emme tiedä, mitä haasteita kohtaamme tulevaisuudessa. Näin ollen uteliaisuus, tieteen autonomia ja tutkimuksen vapaus ovat keskeisiä arvoja, myös kestävyystutkimuksessa. Kestävä kehitys nähdään poikkileikkaavana ja yliopistojen perustehtävää tukevana, ei syrjäyttävänä, teemana.
Mitä tulee tehdä konkreettisesti:
Tiedolla ja tieteenteolla on paitsi itseisarvo myös merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Yliopistot tarkastelevat avoimesti ja kriittisesti, minkälaisia vaikutuksia tutkimuksella on kestävän kehityksen ja vastuullisuuden näkökulmasta. Kestävän kehityksen huomioiminen on tärkeä tutkijan taito ja toimintamalli.
Mitä tulee tehdä konkreettisesti:
Yliopistot kannustavat kestävyyshaasteisiin vastaamisessa tieteidenväliseen yhteistyöhön. Tämä vaatii olemassa olevien tieteenala- ja hallintorakenteiden ja kannustimien kriittistä tarkastelua sekä ymmärrystä eri alojen vahvuuksista niin yliopistojen sisällä kuin eri toimijoiden välillä. Profiilien ja tuen selkeyttäminen ja korostaminen ovat tärkeitä julkisen keskustelun parantamiseksi ja uusien monialaisten hankkeiden muodostamiseksi.
Avoimen tieteen linjaukset vievät osaltaan eteenpäin kestävää kehitystä ja vastuullisuutta. Yliopistot tukevat kestävyyshaasteiden ratkaisemisessa avoimen tieteen periaatteita.
Yliopistoyhteisö tuntee myös globaalivastuunsa ja edistää kestävää ja oikeudenmukaista maailmaa.
Mitä tulee tehdä konkreettisesti: