Hyppää sisältöön

Unifin puheenjohtaja Jukka Kola: Mitä puolueet tarjoavat hallitusohjelmaneuvotteluihin? 

 | Puheenvuorot

Eduskuntaryhmät ovat vastanneet hallitustunnustelija Petteri Orpon kysymyksiin. Puolueiden vastausten perusteella koulutus näyttäisi olevan suojassa leikkauksilta. Osalle puolueista tämä on jopa kynnyskysymys. Korkeakoulutuksen osalta vastauksissa on varsin rajallisesti konkretiaa.

Aito sitoutumisen aste koulutuspanostuksiin selvinnee vasta kun talouden isommasta kuvasta on saatu sovittua. Yliopistot korostavat, että koulutuksesta, tutkimuksesta ja yliopistoilta ei ole varaa leikata, mikäli haluamme Suomen nousuun. Talouden pitkäaikainen vahvistaminen ei ole mahdollista, ellei korkeakoulutukseen panosteta. Muistutamme myös, että tutkimus ja koulutus kulkevat käsi kädessä – leikkaaminen toisesta rapauttaa myös toista.

Kokoomus pitää kiinni kuuden miljardin sopeutustavoitteestaan hallitusneuvottelujen pohjana. VM arvioi tuoreeltaan (HS 19.4.), ettei kuuden miljardin säästötavoitetta ole käytännössä mahdollista saavuttaa leikkaamatta koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja sotesta. Koulutus on kuitenkin nostettu VM:n meno- ja rakennekartoituksessa  osa-alueeksi, ”johon kohdistuvilla mittavilla ja huonosti kohdennetuilla säästöillä voisi olla talouskasvua heikentävä vaikutus etenkin pidemmällä aikavälillä.” Yliopistot toivovat puolueiden muistavan tämän. Jo pelkkä yliopistoindeksien jäädyttäminen tarkoittaisi korkeakouluille vuonna 2024 noin 180 miljoonan euron leikkausta. Yhden vuoden jäädytys vastaisi kokoluokaltaan Turun yliopiston lopettamista ja neljän vuoden jäädytys kahden Helsingin yliopiston lopettamista.

Vastauksissaan puolueet indikoivat sitoutumistaan osaamis- ja koulutustason nostoon. Ainoastaan perussuomalaiset kyseenalaistavat tavoitteen. SDP taas tavoittelisi 60 prosentin korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuutta alle 35-vuotiaista. Jo 50 prosentin tavoite vuoteen 2035 mennessä vaatii reiluja panostuksia. Yliopistokenttä on lähettänyt neuvotteluihin tärkeän ja vahvan viestin, koulutuksen ja aloituspaikkojen riittävän resurssoinnin tarpeen. Tämä on välttämätöntä ymmärtää varsinaisissa neuvotteluissa, ja tulevan hallituksen tulee niin myös toimia.

Parlamentaarinen sitoutuminen TKI-panostusten kasvattamiseen neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta näyttää kantavan vaalien yli. Ehdotuksia rahoituksen kohdentamisesta on jo avattu puolueiden vastauksissa. Panostusten pitkäaikainen painopiste tulee olla perustutkimuksessa ja siihen pohjautuvassa korkeakoulutuksessa, missä sen vipuvaikutus ja vaikuttavuus on tutkitusti suurin. Tulevan hallituksen on alettava konkretisoida rahoitussuunnitelmaa viipymättä. 

Vastauksissa on myös ymmärretty, että osaajapulan ratkaiseminen on TKI-toiminnan tason nostamisen edellytys. Kansainvälisten osaajien ja opiskelijoiden houkuttelemiseksi on mainittu monia keinoja: työperäinen maahanmuutto, osaajarekrytoinnin tehostaminen ja sujuvoittaminen, kv-osaajien työllistymismahdollisuuksien lisääminen ja veropolitiikalla houkuttelu, ulkomaisten tutkintojen ja osaamisen tunnustamisen tehostaminen, lupaprosessien helpottaminen. Lähes kaikista vastauksista uupuu silti olennaisin edellytys ja keskeisin keino houkutella eturivin osaajia, edelläkävijäyrityksiä ja investointeja Suomeen: hyvin rahoitettu laadukas korkeakoulutus, maailmanluokan tutkimus- ja innovaatiokeskittymät ja tutkimusinfrastruktuurit. Tarvitsemme pitkäjänteisesti rahoitetun TKI-toimintaympäristön.  

Jatkuva oppiminen mainitaan useiden kysymysten alla taikasauvana. Ei kuitenkaan täsmennetä, kenen vastuulla se on tai miten se rahoitetaan. Tämä hallituksen on ratkaistava. Jatkuvaa oppimista ei voida toteuttaa korkeakoulujen rahoitusmallista, jolloin se kilpailee koulutuksen ja tutkimuksen rahoituksesta, vaan sille tarvitaan muita rahoituskanavia. Yritysten rahoittaman tilauskoulutuksen kehittäminen on tässä yksi keino.

EU-näkemykset ovat vastauksissa suhteellisen yleisellä tasolla ja osittain sisällöllisesti eriäviä. Suomella olisi koulutuksen ja tutkimuksen osalta paljon voitettavaa EU:ssa. Eurooppalaisen ulottuvuuden vahvistaminen korkeakoulutuksessa ja tutkimuksessa on suomalaisten yliopistojen kansainvälistymisen edellytys. Se myös rakentaa Suomesta houkuttelevaa toimintaympäristöä osaajille ja yrityksille. Sekä EU:n koulutusinvestointeja että EU:n tutkimus- ja innovaatiorahoitusohjelmaa tulee vahvistaa tulevalla EU:n ohjelmakaudella (2028-2034). Molemmissa ohjelmissa Suomen saanto-osuus on selvästi suurempi kuin Suomen suhteellinen maksuosuus EU-budjettiin. Käytännössä tämä olisi investointi Suomeen. 

On tärkeää kasvattaa EU-rahoituksella Suomen koko tutkimusrahoituskakkua, eikä vain kilpailla keskenämme kotimaisesta kakusta. Kasvattamalla kansallista tutkimus- ja TKI-rahoitusta lisäämme nuorten tutkijoiden kilpailukykyä EU-rahoitusmarkkinoilla. Kansallisen rahoituksen pullonkaulat on todettu myös Suomen Akatemian ja Business Finlandin arvioinneissa. Vastinrahoituksen lisääminen on tärkeää, jotta suomalaiset toimijat pääsevät mukaan EU-ohjelmiin ja hankkeisiin.

Kulttuuri ja taide sekä niiden tutkimus tarjoavat osaltaan vastauksia tulevaisuuden kysymyksiin. On positiivista, että iso osa puolueista nostaa esiin kulttuurin ja luovien alojen merkityksen, myös elinkeinona. Taiteen ja luovien alojen piilevä potentiaali kannattaa hyödyntää, kun visioimme kansantalouksien sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan kestävää tulevaisuutta (toimitusjohtaja Bernd Fesel ja rehtori Kaarlo Hildén 13.4.2023).

Suomen tulevaisuus rakentuu laajapohjaisella yhteistyöllä. Yliopistot ovat valmiita tukemaan hallitusneuvottelijoiden työtä koko Suomen kannalta parhaiden mahdollisten ratkaisujen löytämiseksi. Työn tueksi olemme julkaisseet myös käsikirjan hallitusneuvottelijoiden ja päättäjien käyttöön.

Lisätietoja:

Unifin puheenjohtaja Jukka Kola, puh 029 450 5050
Unifin toiminnanjohtaja Tanja Risikko, puh. 040 195 2037

Jaa:

Lisää ajankohtaisia asioita

 | Puheenvuorot

Suomen yliopistojen hallitusten puheenjohtajat: Yliopistojen rahoituksen pitkäjänteisyys ja korkeampi taso varmistettava

Vuoden alussa tuli voimaan valtion tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoitusta vuosina 2024–2030 määrittävä uusi rahoituslaki. Lain toimeenpano tarkoittaa käytännössä, että valtio budjetoi...

 | Puheenvuorot

Minna Palmroth: Osaava ja sivistynyt yhteiskunta selviää kriiseistäkin paremmin – pitkäjänteinen tiedepolitiikka on investointi hyvään tulevaisuuteen

Suomalainen sivistys ja hyvinvointi on rakentunut pitkälti tieteen ja tutkimuksen varaan. – Sata vuotta sitten olimme köyhä, maatalousvaltainen maa. Nyt olemme...

 | Puheenvuorot

Mika Kalliomaa: Suomi tarvitsee osaamisen huoltovarmuutta

Suomalaisen yhteiskunnan huoltovarmuus herättää tällä hetkellä suurta mielenkiintoa eri puolilla Eurooppaa. Suomalainen malli sai alkunsa ensimmäisen maailmansodan aiheuttamasta nälänhädästä. Huoltovarmuusjärjestelmäämme kehitettiin...