Ihmiskunta on suurten haasteiden edessä – oman toimintansa seurauksena. Luontokato, eriarvoistuminen ja ilmastonmuutos ovat globaaleja kriisejä, jotka vaativat sekä paikallista että maailmanlaajuista toimintaa.
Yliopistoilla on keskeinen rooli näiden kriisien torjunnassa ja ratkaisussa, tarvittavan asiantuntemuksen luomisessa sekä turvallisen ja vakaan yhteiskunnan vaalimisessa. Yliopistojen yhteiset kestävän kehityksen teesit ohjaavat yliopistojen kestävyystyötä ja toiminnan kehittämistä.
Unifin kestävän kehityksen ja vastuullisuuden teesejä on yhteensä 12 kappaletta, ja ne on jaoteltu viiden eri teeman alle. Yliopistojen perustehtävien (tutkimus, opetus, yhteiskunnallinen vuorovaikutus) lisäksi teesit kattavat (kampus)toiminnot sekä laajemmin toiminnan edellytykset, jotka luovat kehykset muille teeseille.
Teesit 1–11 on kohdistettu toiminnan vauhdittajiksi erityisesti yliopistoille itselleen. Teesi 12 puolestaan haastaa yliopistot kestävämpään ja vastuullisempaan toimintaan kirittämällä niihin vaikuttavia tahoja, kuten rahoittajia, sekä kansallisia arviointimalleja.
Kunkin teesin alle on kerätty esimerkkejä tarpeellisista, konkreettisista toimista. Esimerkkilistat eivät ole tyhjentäviä vaan esittelevät keskeisimpiä toimenpiteitä, joihin yliopistojen on viipymättä ryhdyttävä. Vahvuuksiinsa ja erityispiirteisiinsä nojaten yliopistot oletettavasti toteuttavat toimenpiteitä eri järjestyksessä. Tämä mahdollistaa keskinäisen innostamisen ja erilaiset edelläkävijyyden profiilit. Keskeistä on toimien vaikuttavuus, läpinäkyvyys ja hyvien käytäntöjen avoin jakaminen.
Teesit 1–3
1. Tutkimustoimintaa suunnataan suurten kestävyyshaasteiden ratkaisemiseen.
2. Yliopistot tukevat kestävyyden ja vastuullisuuden huomioimista tutkimushankkeiden valmistelussa ja rahoituksen hakemisessa.
3. Yliopistot tukevat kestävyyshaasteiden ratkaisemisessa tieteidenvälisyyttä, avoimen tieteen periaatteita ja moninaisia näkökulmia.
Teesit 4–5
4. Kaikki tutkinnot ja jatkuvan oppimisen tarjonta lisäävät kestävän kehityksen osaamista.
5. Yliopistot edistävät korkeakoulutuksen saavutettavuutta, tieteen vapautta ja turvallista tutkimus- ja opetusympäristöä.
Teesit 6–8
6. Yliopistojen johtaminen, hallinto ja kampustoiminnot ovat linjassa kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa.
7. Yliopistot vähentävät omia ilmasto- ja luontohaittojaan, tavoittelevat luontopositiivisuutta, sekä tukevat kansallisia ja kansainvälisiä luonto- ja ilmastotavoitteita.
8. Yliopistot toimivat aktiivisesti tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.
Teesit 9–10
9. Yliopistot ovat rohkeita, sitoutuneita ja vastuullisia yhteistyökumppaneita, jotka toimivat ja vaikuttavat niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin
10. Yliopistot jakavat kestävyyden ja vastuullisuuden käytäntöjä avoimesti ja aktiivisesti ja kehittävät niitä yhdessä.
Teesit 11–12
11. Yliopistot integroivat kestävyys- ja vastuullisuustyön strategiaansa ja osoittavat siihen nykyistä enemmän resursseja ja seurannan välineitä.
12. Yliopistojen edelläkävijyyttä kestävässä kehityksessä ja vastuullisuustyössä vahvistetaan.
Edellä esitettyjen teesien tuominen osaksi yhteiskunnallista keskustelua ja vieminen käytäntöön edellyttävät koko akateemisen yhteisön yhteistyötä. Yliopistojen tulee määrittää strategiset kestävyystavoitteensa korkealle ja pitää huolta, että strategioiden toteutukseen on riittävät resurssit ja osaaminen.
Kestävyystavoitteiden läpileikkaavuus ja moninaisuus tarjoavat jokaiselle yliopistoyhteisön jäsenelle lukuisia mahdollisuuksia aktiiviseen vaikuttamiseen, keskusteluun ja toimintaan. Moniääninen ja osallistava keskustelu on ensimmäinen askel näiden teesien viemisessä käytäntöön.
Yliopistoilla on paitsi valtava mahdollisuus myös velvollisuus johtaa muutosta yhteiskunnassamme. Yhdessä olemme kokoamme suurempi kestävän kehityksen toimija ja vaikuttaja.
