Kolme vuotta sitten julkaistut Unifin kestävän kehityksen teesit viitoittavat yliopistojen kestävyystyötä monin tavoin. Seuraavaksi Unifin kestävyystyöryhmä haluaa vauhdittaa yhteistä keskustelua tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta.
Yliopistojen kestävyys- ja vastuullisuustyö on ottanut viime vuosina ison harppauksen eteenpäin. Näin ajattelevat Unifin keva-työryhmän puheenjohtaja, Helsingin yliopiston professori Tom Böhling ja varapuheenjohtaja, Vaasan yliopiston vastuullisuus- ja eettisyysjohtaja Tommi Lehtonen.
Kun ryhmä aloitti toimintaansa vuonna 2019, yliopistoilla ei ollut näkemystä siitä, miten kestävyyttä ja vastuullisuutta voitaisiin edistää yhdessä aiempaa tavoitteellisemmin. Nyt voimassa ovat jo kolmatta vuotta teesit, joihin kaikki yliopistot ovat sitoutuneet. Böhlingin mukaan tämä on kansainvälisestikin poikkeuksellista.
– Sitä on ihmetelty ja ihailtu muualla Euroopassa, hän toteaa.
12 teesiä asettavat akateemiselle yhteisölle isoja tavoitteita, mutta jokainen yliopisto saa itse pohtia, miten tuo ne osaksi arkea. Lehtonen kertoo, että kestävyys ja vastuullisuus näkyvät yliopistojen strategioissa – eivätkä ne ole jääneet pelkiksi juhlapuheiksi, vaan niitä punnitaan esimerkiksi kursseja suunniteltaessa.
– Tämä on iso muutos viisi vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen.
Tärkeät teemat yhdistävät akateemista yhteisöä
Böhling ja Lehtonen kertovat, että eniten konkreettista yhteistyötä yliopistot ovat tehneet oman hiilijalanjälkensä laskemisessa. Mallia on haettu niin kotimaasta kuin maailmalta. Yhteisissä selvityksissä on käynyt ilmi, että esimerkiksi päästökategoriat voivat olla kullakin korkeakoululla erilaisia.
– Yliopistoilla on suuri tarve yhtenäistää hiilijalanjäljen laskentaa, Lehtonen toteaa.
Unifin työryhmä on keskustellut ahkerasti etenkin yliopistojen omaan toimintaan ja hallintoon liittyvistä teeseistä. Opetuksen ja tutkimuksen teesien toteutus on puolestaan annettu pitkälti eri tieteenalojen ja tiedeyhteisön pohdittavaksi akateemista vapautta kunnioittaen.
Lehtonen arvioi, että monissa koulutusohjelmissa näkyy kestävyys- ja vastuullisuusteemoja läpileikkaavana kokonaisuutena tai vähintään yksittäisinä opintojaksoina. Myös tutkijat tarttuvat niihin laajalti.
Böhlingin mukaan teesit ovat myös sparranneet keskustelua vaikkapa työmatkaliikkumisesta. Erityisen tärkeää kestävyys- ja vastuullisuustyö on opiskelijoille, ja koko yhteisö onkin yhdistänyt siinä voimansa.
– Esimerkiksi meillä henkilökunta ja opiskelijat halusivat tehdä Viikin nurmikoista luonnonniittyjä.
Lisää keskustelua yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta
Seuraavaksi Unifin työryhmä aikoo perehtyä vastuullisuuden yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin ulottuvuuksiin. Tarkasteluun nousee teesissä 8 mainittu yhdenvertaisuustyö, joka pitää sisällään esimerkiksi rasismin vastustamisen, koulutuksen tasa-arvon ja esteettömyyden.
– Ne ovat kysymyksiä, joita työryhmä haluaa ottaa ensi vuoden aikana keskusteltavaksi, Lehtonen kertoo.
Työryhmän toimikausi jatkuu vuoden 2024 loppuun asti. Böhling ja Lehtonen odottavat, että yliopistojen yhteistyö jatkuu muodossa tai toisessa sen jälkeenkin. Työryhmällä on tärkeä rooli esimerkiksi vuotuisen kestävyys- ja vastuullisuusseminaarin tukena.
Tänä vuonna seminaarin järjestävät 7.–8.11. Hanken ja Taideyliopisto. Luvassa on keskustelua muun muassa vihreää siirtymää tukevasta eurooppalaisesta osaamiskehyksestä, vastuullisista hankinnoista ja sosiaalisesta kestävyydestä. Böhlingin mukaan järjestävät yliopistot saavat tehdä aina tapahtumasta omannäköisensä.
– Silloin siihen tulee syvyyttä, hän kiteyttää.
Työ onnistuu, kun teeseistä tulee itsestään selviä
Teesejä siivittävä visio tähyää vuoteen 2030. Minkälainen rooli akateemisella yhteisöllä tulisi olla silloin kestävyys- ja vastuullisuustyössä? Tavoitteena on tietysti olla edelläkävijöitä, ja se edellyttää panostuksia.
Lehtonen ajattelee, että parhaiten yliopistot edistävät kestävyyttä ja vastuullisuutta tutkimuksella ja opetuksella, joiden vaikutukset ulottuvat opettajankoulutuksen kautta aina päiväkoteihin asti. Hän muistuttaa, että yliopistojen tehtävä on lainkin mukaan kasvattaa opiskelijoita palvelemaan ihmiskuntaa.
– Tämä on loistava näkymä siihen, kuinka tärkeällä asialla yliopistot ovat. Yksittäinen opiskelijakaan ei opiskele vain itseään ja omaa työuraansa varten.
Unifin työryhmän puheenjohtajan paikalta pian väistyvä Böhling toivoo, että vuonna 2030 teesit ovat kaikissa yliopistoissa muuttuneet itsestään selviksi toimintatavoiksi. Ne eivät ole jotain, mihin turvaudutaan vain kriisien hetkellä, vaan jokapäiväistä toimintaa viitoittavia ohjenuoria.
– Kestävyys on se tapa, jolla meidän täytyy elää seuraavat tuhannet vuodet tällä maapallolla.
Teksti: Anna Humalamäki